Auton pesua

Jo on aikoihin eletty kun auton pesu onnistuu Keski-Suomessa keskellä talvea helmikuussa. Nyt on ollut niin lauha talvi että en ole edes viitsinyt viedä vesiletkua pihalta kellariin lämpöiseen vaan olen antanut olla sen ulkona. Tästä rohkaistuneena olen jo pessyt autot käsin pihassa tammikuussa. Ajattelin jatkaa perinnettä ja ottaa kunnianhimoiseksi tavoitteeksi pestä auto käsin omassa pihassa joka kuukausi. Onnistuukohan se? Onpa jännitystä kerrakseen ja mielenkiintoista seurata projektini etenemistä. Kävi miten kävi mutta on tuo johtotähti kyllä tyylikäs! Varsinkin silloin kun se on puhdas ja kiiltää kuin siksontiainen.

Avaruuskissa avaruuksissa

Olen aikaisemminkin kirjoittanut kuinka kissamme oli epäkunnossa. Silloin se oli tosi huonovointinen ja melkein kuoli kunnes sai lääkäristä apua. Nyt meidän armas karvapallo on ollut jo pitkän aikaa ½-epäkunnossa. Sillä on ihottuma tai sellainen karvaton alue kaulassa. Tänään se kävi jo toisen kerran aiheen tiimoilta lääkärissä saamassa rohtoa ja jotain muuta valohoitoa. Lähes koko syksyn ja talven sillä on ollut jos jonkilaista töttöröä tai liinaa kaulassa, mutta se ryökäle on niin itsepäinen että se raapii aina kaiken pois tieltä ja lopulta taas haavan auki. Naapurin koiranulkoiluttaja alkoikin nimittämään sitä avaruuskissaksi.

Se, että avaruuskissamme on avaruuksissa myös toisinaan tulee ilmi siitä että nuo kaikenmaailman töttöröt häiritsee sitä yllättävän vähän. Töttörö kaulassa onnistuu mm. puussa kiipeily ja hiirien metsästys. Olen siitä ylpeä! Ja kerran terassilta kuului kissatappelun ääntä ja avaruuskissamme tuli kotiin "kypärä" veressä, mutta kissassa ei ollut jälkeäkään. Ehdotankin että kissoille määrätään valtiovallan puolesta kypärät niin tappelut ovat turvallisempia. Tänään yhdessä eläinlääkärin kanssa askarreltiin sille tuollainen "tupla-avaruuskypärä". 2 viikon kuluttua näemme auttaako se. Siihen on mennyt nyt kohta sen verran rahaa että tekisi mieli melkein tehdä siitä hanskat, mutta eihän sekään ole mahdollista. Tiedättekö miksi? No, tietenkin siksi että koska sillä on kaulassa "reikä", niin eihän reikäisellä hanskalla mitään tee. Täytyy odottaa että reikä paranee...mutta ei kai sitä nyt kuitenkaan renkää.

Ps. Jos et tiedä mitä sana "renkää" tarkoittaa niin tervemenoa elämysmatkalle Pohjanmaalle esi-isieni maille.

Eläköön Mercedes w124 ja saksalainen insinööri

Sanotaan että mikään ei ole niin viisas kuin saksalainen insinööri. Olen samaa mieltä ainakin oman Mersuni kanssa. Edistyksellisessä vuosimallia 1989 olevassa autossani on merkkivalo, joka ilmoittaa että jokin poltin on palanut. Tällä kertaa paikansin sen jarruvalopolttimoksi. Ei muuta kuin vaihtamaan. Vaihtaminen osoittautui suorastaan naurettavan helpoksi. Samalla kertaa olisin vaihtanut kaikki takavalot, nimittäin lampun takaa aukesi levy jossa kaikki polttimot on kätevästi kiinni. Ei muuta kuin vaihtamaan ja aikaa meni ehkä jotain 15 sekuntia. Hieman eri luokkaa kuin esim. ranskalaisissa ja kenties muissakin nykyautoissa. Ennen oli siis tämä(kin) asia paremmin. Ainut asia mikä nykyään on paremmin on bensankulutus. Tämä kulkupeli on tämän talven kuluttanut keskimäärin 10,3 litraa satasella. Onko se paljon vai vähän automaattivaihteiselle mersulle? Ei välttämättä. Vielä kun otetaan se huomioon että Mersua ei tarvitse korjata, niin ajaminenhan on tällä suorastaan naurettavan halpaa! Jännä juttu sinänsä, että puolikas autoni eli Smart vie suurinpiirtein joka ajossa tasan puolet siitä mitä Mersu. No, onhan se puolikkaalle autolle ihan loogista...

Elämä mopomiehen vaimona

Mopomiehen vaimona eläminen ei ole taatusti tylsää. Pikemminkin päinvastoin, se on lähes yhtä vaiherikasta ja mielenkiintoista kuin itse mopomiehen. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niinkuin esimerkiksi tänään töistä kotiin tultaessa armasta rouvaani odottaa todellinen jymypaukku eteisessä. Nimittäin pappatunturini kaipaa lämpöä osakseen ja sitä ei meillä muualla ole kuin talon sisällä, joten sinne siis sulamaan. Tuskin pysyn nahoissani kun odotan mielenkiinnolla rouvan reaktiota. Saan taatusti roppakaupalla kehuja osakseni että hyvin tehty!

Noniin, itse asiaan, siis siihen että miksi toin tuon komistuksen sisälle. Siksi kun kävin tänään järven jäällä kävelemässä ja siellähän paistoi komeasti aurinko ja jäällä ei ole paljoa lunta. Siitä tuli "bon vojaas"-tunne että haluan mennä verestämään vanhoja muistoja n. 20 vuoden takaa, eli ajamaan uskollisella pappiksellani järven jäälle ja tuntea se tunnottomuuden tunne sormissa ja jaloissa kun ne on keikan jälkeen ihan umpijäässä. Ne oli niitä vanhoja hyviä aikoja. Kaasutin peijoona vaan temppuilee eli se vuotaa bensaa kuin seula. Epäilen että siellä on koho jäässä ja siten jumissa, koska se teki ihan saman viime tammikuussa myös kun minun piti nauhoittaa mopon ääntä yhteen loistavaan hääohjelmaan. Ajattelin kokeilla köyhän miehen korjausta eli yksinkertaisesti antaa sen sulaa ja lämmetä huoneen lämmössä. Kuinka minun käy? Pääsenkö ajamaan jäälle? Mielenkiintoista...

Pullasorsansyöttökilpailu

Mitä mielenkiintoista voi tehdä talvisessa Gdanskissa? No tietenkin syöttää pullasorsia. Haastavan tästä tekee ärsyttävät lokit jotka vie sorsaparkojen ruuat niiden nenän edestä. Se ei ole syöttäjänkään mielestä kivaa saatika mielenkiintoista. Siispä lisäsimme mielenkiintoa aiheeseen tekemällä siitä rouvan kanssa keskinäisen kisan. Molemmille jaettiin yhtä paljon "pullapanoksia", jotka on tarkoitus saada sorsan suuhun. Pisteen saa siitä kun sorsa saa pulla- tai siis leipäpalan, ja jos pala ei mene sorsan vaan lokin suuhun ei saa pistettä. Vuorotellen heitetään ja lopuksi lasketaan pisteet. Jännittävää ja hauskaa! Pullasorsan syöttämisenkin voi siis tuunata aivan uudelle tasolle. Tosi kivaa muuten, mutta hävisin tiukan mutta rehellisen taiston pistein 8-7.

Hätäpuhelin

Meillä on aika hieno ja tasokas hotellihuone. Tilaa on hyvin, huonekaluja löytyy monenlaista ja poreamme myös. No, näitähän on varmaan ollut monella, mutta kuinka monella on ollut hotellihuoneen vessassa puhelin. Sillä on sitten kiva soitella vaikka receptioniin. Kyseessä on todellinen hätäpuhelin.

Vihdoinkin voi tankata ilman että jäätyy kädet

Olen pitkään, eli lähes koko mielenkiintoisen elämäni ajan ihmetellyt että miksi suomessa ei voi tankata ilman käsiä. Eli siten että pistoolin voi laittaa tankkiin ja jättää kahvan lukkoon sillä tavalla että ei itse tarvi koko ajan painaa liipaisinta. Kaikkialla muualla ulkomailla voi. En tiedä mistä tämä johtuu. Oli miten oli, mutta vihdoinkin sellainen asema löytyi ihan meidän läheltä. Eli kyseessä on entinen Halssilan Esso, nykyisin se on Teboil express-nimellä. Olen iloinen.

Mutta tästä päästään hyvällä aasinsillalla toiseen aiheeseen. Nimittäin Puolaan, jossa kyseisellä toimintamallilla oleva tankkaus on mahdollista. Olemme lähdössä sinne muutamaksi päiväksi. Puolassa kun menee tankkaamaan niin on hyvä muistaa että diesel on paikallisella kielellä "on". Eli voi vaikka sutkauttaa että onko teillä täällä dieseliä? Vastaus on varmasti "on". Tai onko tämä auto diesel? Onko diesel halvempaa kuin bensiini? Tämä sutkautusten suo on loputon. No, se siitä. Jännitysmomentti on se että onnistunko minä lopultakin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, syömään reissullani t-luupihvin eli t-bone steakin. Katsoin jo että Gdanskissa, johon olemme menossa, on sellainen ameriikkalainen paikka jolla on tämä menussa. Ihan tulee vesi kielelle enkä meinaa pysyä nahoissani. Kyllä voi elämä olla taas mielenkiintoista. Stay tuned!