lauantai 30. toukokuuta 2015

Setelit sai kissan kokoiset siivet

Kuvassa on kaljuhko päälakeni. Jos tarkemmin katsot kuvaa, saatat havaita pääni yläpuolella isoja seteleitä joilla on kissan kokoiset siivet. Valitettavaa on myös että setelit liihottavat kauas pois minun ulottumattomiin. Eli ne ovat vain muisto enää. Kävi nimittäin niin että arvon kissamme sairastui. Taas? Ja tietenkin pahimpaan mahdolliseen aikaan eli viikonloppuna, jolloin eläinlääkäreillä on vain päivystys ja hinnat sen mukaiset. Joka tapauksessa, se alkoi voimaan huonosti ja oli heikko eikä syönyt mitään ja piti pientä ulinaa kun siihen koski. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko isket kalikalla päähän ja hautaat kuuden jalan syvyyteen tai viet eläinlääkäriin viikonloppunakin. Päädyimme jälkimmäiseen. Arvon kissa jäi "sairaalaan" tiputukseen ja kun noudin hänet pois sain pussillisen lääkkeitä mukaan ja niin ison laskun että olisin tarvinnut kottikärryt sen kotiin viemiseen. Nyt tuolle sitten pitäisi syöttää kaikenmaailman pillereitä ja liuoksia ruiskulla ja ilman ruiskua. Arvaahan sen kuinka siinä käy. Ensimmäinen ruiskutäräytys meni suuhun mutta sen jälkeen eteisen seinälle ja itseni sekä kissan päälle. Onnea ja menestystä vaan jatkossa meille. Niin, ja tämä lysti maksoi tähän mennessä 515 euroa! Elämä on...

Mikä kissaa sitten vaivasi? En tiedä. Oli vissiin syönyt jotain sopimatonta ja maha oli täynnä ilmaa ja huono olo seurauksena. Tämän lisäksi kuivuminen tapahtui jossain määrin. On se niin väärin. Jos kissa syö jotain sopimatonta, se maksaa viissataa. Jos minä syön jotain sopimatonta, pieraisen pari kertaa ja odotan. Jos se ei sillä mene, menen lääkäriin jonka yhteiskunta maksaa ja saan siitä palkallista sairaslomaa. Olisiko pitänyt päätyä siihen kalikkahommaan? Ei kai nyt sentään.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Bon vojaas-mersu

Lähdinpä tänään asioille uskollisella vm. 1989 Mersulla. Vein roskakuorman kaatopaikalle ja toin puutavaraa kotiin uuden kasvihuoneen perustusta varten. Matkalla pysähdyin kauppaan ja mitä vanhat silmäni näkivätkään! Samanlaisen Mersun kun meilläkin oli kotona. Vieläpä hyvässä maalissa olevan. Täytyihän siitä ottaa kuva. En vaan ilennyt mennä lähemmäs. Kun kävelin sen ohi, huomasin että se oli "vaan" 200d kun meillähän oli se huomattavasti tehokkaampi 240d. Tämä yksilö oli lisäksi taksimalli kun meillä oli matkamalli, vaikka se olikin aikanaan taksi. Viimeisimmän tiedon mukaan tämä meidän yksilö päätyi jatkamaan eläkepäiviään Marokkoon. Taksiin tietenkin. Ympyrä on siis siltä osin sulkeutunut, mutta on tuo tyylikäs. Pitäisiköhän vanhentaa autoa?

lauantai 23. toukokuuta 2015

Pakaratreeni

Käytiin rva:n kanssa reenaamassa pakaroita. Mehän asumme vuoren päällä ja alhaalta vuoren päälle on pitkä ja jyrkkä rinne. Sitä ei kuvasta näe mutta matka on yllättävän pitkä ja rinne on oikeasti jyrkkä. Tuon kun pari kertaa meni ylösalas niin voi sanoa että oli oma hommansa.

Ps. Vielä on aikaa äänestää grilliäänestyksessä. Sehän on tuolla oikeassa reunassa sivua. Mobiililaitteella pitää ottaa internet-versio sivusta käyttöön. Itse kävin myös äänestämässä...

lauantai 16. toukokuuta 2015

Maailman viisain olento

On saksalainen autoinsinööri. Vanhasta merssustani alkoi virtalukko temppuilemaan. Ajattelin vaihtaa sen hyvissä ajoin ennen kuin se menee lopullisesti jumiin jolloin sen saa irti räjäyttämällä koko auton ympäriltä pois. Ostin uuden lukon ja samalla työkalun, joilla saa myös mm. mittariston irti. Aikaa koko operaatioon meni ehkä jopa 5 min. ja mikään ei mennyt rikki. Eläköön Mercedes-Benz! Eläköön W124!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Weber-kateus

Olimme viikonloppuna taas eräässä paikassa kummassa. Ilokseni (tai kauhistuksekseni) huomasin että isännällä on hyvä maku. Hän oli nimittäin hommannut uuden Weberin. Itsehän olen, niin kuin kaikki lukuisat lukijani tietää, Weber-miehiä. Pääsin tuota kokeilemaan ja totesin että loistovehje on kyseessä. Kuitenkin perus pohjalainen luonteeni pääsi valloilleen ja sai minusta yliotteen: Miksei minulla ole tuollaista? Tahtoo tuollaisen itselleni myös, vai tahtooko? Olen siis kateellinen. En kuitenkaan osaa päättää mitä tekisin, joten järjestän asiasta kyselyn. Vastatkaa arvoisat lukijani tähän ja antakaa minulle mielenrauha.

Kaikkihan tietää myös että vahingonilo on sitä parasta ja aidointa iloa. Tätä pääsin myös maistamaan kun kävin eilen kyseisessä paikassa ja totesin että linnut olivat kakkineet sen päälle! En voinut olla hymyilemättä. Heh heh...köyhää naurattaa.

torstai 7. toukokuuta 2015

Asuntonäyttely

Asensin eilen linnunpöntön pihlajaan. Heti seuraavana päivänä oli jo uusi asukasehdokas tutustumassa mahdolliseen uuteen tulevaan kotiinsa. Pitäisiköhän minun vaihtaa alaa ja alkaa kiinteistönvälittäjäksi kun näin hyvin alkoi tämä ura ja työpaikallakin on yt-neuvottelut menossa? Urkenisikohan tästä uusi ura? Harmi vain että kaksi kissaa kävivät myös heti toivottamassa mahdollisen uuden asukkaan tervetulleeksi. Eivät vielä onnistuneet syömään sitä mutta mielenkiinnolla odotamme miten käy. Taas yksi osoitus siitä kuinka elämä on mielenkiintoista.