keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Sahuus avartaa!

Kuten kaikilla on varmasti tuoreessa muistissa viime kesältä, voidaan taas todeta että moottorisahailu avartaa. Tällä kertaa avartumisen paikka oli takapihallamme oleva orapihlaja-aita. Yhdessä yläpuolen naapurimme kanssa sovimme jo viime syksynä että keväällä tuo pusikko saa kaatua. Ei muuta kuin Husqvarna huutamaan. Meinasi vaan ottaa muutaman kerran päähän tuo sahuuden perikuva kun sahan terä ei millään meinannut pysyä paikallaan. Kun aikani sen kanssa ähkin niin sitten alkoi satamaan. Tietenki silloin, kaikki muut edeltävät päivät olivat olleet ihan kuivia. Niitä sateessa sahatessani mietin useaan kertaan että mitä ihmeen järkeä on orapihlaja-aidassa? Täynnä typeriä piikkejä jotka repii päänahkaa kaatuessaan päälle ja latvat tarttuvat yhteen ja piikit menee kämmenestä lähestulkoon läpi. Olisihan tuohon voinut jonkun toisenkin pensasaidan laittaa. Vanku ei! Moukanhuonotuurisuuteni huipentui siihen kun olin sahaamassa monta kymmentä metriä pitkän aidan viimeistä oksaa sen puolessa välissä. Arvatkaa mitä silloin tapahtui? Tietenkin loppui bensa. No, siitä selvittiin ja tuossa pari kuvaa ennen sahuuta ja sahuuden jälkeen.

Ylläripylläri

On yllätyksen paikka. Yllättävää kyllä minä lähdin töihin ja pohdin vaihteeksi että kummalla saksalaisvalmisteisella autolla lähtisin töihin. Yllättävää tässä on se että se tuli näin aikaisin tämä pohdinta, ja että tein pohdinnan illalla enkä aamulla. Olin nimittäin lähdössä yöksi töihin. Kävin hakemassa Volkswagenin talviunilta ja sehän lähti käyntiin kuin palmun alta. Ajoin kotiin ja esittelin sakemannit toisilleen. Hehän eivät olleet vielä nähneet toisiaan. Sulassa sovussa nuo näkyvät tuossa pihassa olevan. Mitähän mielenkiintoista tämä kesä tuo tullessaan? Saa nähä vaikka jommankumman myynnin. Ei kai sentään? En tiedä, pitäisikö sitä alkaa järkeväksi ihmiseksi? Aika näyttää. Ai niin, tällä kertaa auto jossa on radio ja takakontti vei voiton.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Oliko ennen kaikki paremmin

Riippuu tietenkin aiheesta ja siitä keneltä kysyy. Jos kysyy minulta että oliko Smartin lampun vaihto ennen helpompaa ja paremmin niin vastaus on jyrkkä ei. Muistatte tietenkin että vanhaan Smarttiin vaihdoin lampun, siis polttimon, ensin aikaan 1,5h ja sitten 45 min. Tähän uuteen kesti n. 3 minuuttia. Tämä sisältää vanhan polttimon roskiin viennin ja postin haun. Hyvä! Jotenkin minusta tuntuu että tämä ei johdu ranskalaisesta suunnittelijasta. Olenkohan väärässä?