Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Niinhän se oli!

Niinhän se suurinpiirtein oli kuten joku (nimetön!) lukijani arvaili että nämä liittyvät saappaanheittoon ja sukujuhliin. Saapasta heitettiin, megafonilla pidettiin lauma kurissa ja nuhteessa ja narulla mitattiin, ei vedetty mitään. Niinhän siinä sitten jotenkin ihmeen kaupalla kävi että sain tekniikan kuntoon viime tipassa ja tärkeimmässä paikassa onnistuin suuren yleisön edessä ja kiskaisin voittoheiton. Kisan ennakkosuosikki umpiruåtsalainen jäi karsintasarjaan! Uskomatonta. Kisan jälkeen kysyinkin häneltä että miten on mahdollista että minä, suomalainen, venyin tärkeässä paikassa ja hän ei. Eihän se ikinä näin mene. No, joka tapauksessa voittajan kelpaa poseerata saapas sylissä ja mitallitoverit vierellä. Ensi kerralla jatketaan. Mutta sen verran täytyy sanoa että ilman megafonia tuosta kisasta ei olisi tullut YHTÄÄN mitään.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Mielenkiintoinen viikonloppu

Tulossa on viikonloppu, joka on aina merkinnyt elämässäni kesän loppumista. Nimittäin Lappajärven markkinat. Silloin ennen vanhaan kun siellä asuin tämä kyseinen tapahtuma merkitsi sitä että enää on 3 tai 4 viikkoa kesälomaa jäljellä, jonka jälkeen vankeus, eli koulu, alkaa. No, ne oli niitä vanhoja hyviä aikoja, mutta nyt jännitysmomentti on se että miten kuvassa näkyvät esineet liittyvät tulevaan viikonloppuun. Sen voin sanoa että markkinoiden kanssa noilla ei ole mitään tekemistä.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Voi minua kurjaa!

Mitä minä meninkään tekemään? Menin myymään uskollisen palvelijani, silmäteräni, kaverini, ystäväni, elämänkumppanini eli armaan Volkswagenin. Olen sitä pitkään jo pohtinut ja lopulta laitoin sen myyntiin ja viimein tuli henkilö katsomaan sitä ja osti pois. Kuinka minä saatoin? Miten minulle nyt käy? Miten blogilleni käy? Blogihan alunperin alkoi siitä vuonna 2007 kun minä ostin tuon kapistuksen. Onko elämälläni ja blogillani enää tulevaisuutta? Onko ympyrä sulkeutunut? Miten minulle käy? Tässä on jo niin paljon kysymyksiä että löytyyköhän niihin kaikkiin edes vastausta. Suurimmat syylliset löytyy eräistä sisaruksista, jotka asuvat Tampereen seudulla. He yllyttivät minua eräässä blogimerkinnässäni tähän mielettömyyteen. Mitä nyt sanotaan? Oletteko tyytyväisiä? Soimaako omaatuntoanne jos minä kuolen vanhana (tai nuorena) ja katkerana? Sanottakoon nyt kuitenkin että autoni meni Pirkkalan suuntaan joten jos näette sitä niin sanokaa että olen pahoillani.

Nojoo, oli miten oli, sainpahan siitä kuitenkin rahaa ja nyt on yksi huolenaihe vähemmän tässäkin elämässä. Mutta: mitähän "mielenkiintoista" saaneilla rahoilla ostaisi...?