Puku ei ole työmiehen vaate

Tämän sain katkerasti havaita kuluneena viikonloppuna, kun sain työtehtävän kantaa painavia kantamuksia jakaakseni julkaisuja ihmisille. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes olin kävellyt hiki otsassa pitkän käytävän ja oli aika jättää kantamukseni lattialle. Kyykistyin, ja tällöin kuului takaani kauhea pamaus. Kyseessä ei ollut "peräyttäminen" vaan valtava housujen ratkeaminen. Tapauksella on useita silminnäkijöitä, mutta en jäänyt paikalle tuijottelemaan. Joka tapauksessa, mieltäni jäi askarruttamaan kysymys siitä, että onko suuren ahterini koostumus lihaa vai läskiä. Tarina ei kerro sitä, mutta toivon että se on ensimmäistä. Lähetän tässä myös terveisiä Vantaalle. Uskollisille lukijoilleni, joille annoin jo esimakua tulevasta blogimerkinnästä. Kysymys kuuluu vielä että kuinka paljon housut voi ratketa persuksista? Näköjään aika paljon...

Onko ihminen sitä mitä hän syö?

Päädyimme Pärnuun grillfesteille. Siellä oli todella paljon kaikenlaista grillattavaa eri muodoissa. Söimme mm. kampasimpukoita grillattuna ja carpaccio. Ostin myös pari savustettua viiriäistä ja luonnollisesti sikaakin oli tarjolla monessa eri muodossa. Kuvan sian bongasin (huom. minä en ole kuvassa) heti ensimmäisenä päivänä juhlien alkaessa. 8 tuntia menee sen kypsentämiseen. Olin illalla vesi kielellä menossa maistamaan sitä, mutta se menikin huutokaupattavaksi. Hintaa sialle tuli 180 euroa. Onko se paljon vai vähän? Seuraavana päivänä näin minkä näköinen eräs toinen sika oli juhlien lopussa. Suosittelen kyseistä tapahtumaa. Erityisen mukavaa oli se että jostain kojusta sai ihan vapaasti ostaa vaikka syötävää, toisesta juotavaa ja mennä kolmanteen paikkaan pöytään istumaan ja syömään. Kukaan ei tullut valittamaan tai ajamaan pois että täytyy syödä meidän ostamia tuotteita. Eikä ollut erikseen mitään anniskelualuieita.

Tartu toidutööstus ja teeninduskooli

Käväsimme olemassa yhden yön Tartossa. On muuten ihan mesta paikka. Edellisen kerran olin täällä yötä vuonna 1996 kun olimme lukiosta viikon reissulla täällä tutustumassa Tartu toidutööstus ja teeninduskooliin. Laitoin navigaattoriin saman osoitteen ja kävin katsomassa vanhoja maisemia. En kyllä tunnistanut juuri mitään. Oli se sen verran muuttunut. Ilmeisesti EU-rahoilla tehty ja ainakin ulkoapäin hyvässä kunnossa jos vertaa siihen mitä se silloin oli. Navigaattori näytti että tässä lähellä on kylalistemaja Salimo. Eli kai se suurinpiirtein samoja paikkoja on. Kaupungistakaan en muistanut juuri mitään kohteita, mutta söin todella loistavan päivällisen. Naudan sisäfilepihvi lisukkeineen hintaan 8,95€. Ei paha. Pakko oli ottaa jälkiruuaksi oikein kunnollinen konjakki kun sekin oli niin halpaa. Kyllä köyhälle aina välillä paistaa aurinko.

Työt seuraa maitomiestä ulkomaillekkin

Maitomies on aina maitomies vaikka voissa paistais niinkuin sanonta kuuluu. Olemme käymässä Virossa ja täällähän törmää tuollaisiin maitopurkkeihin kaupassa. Mitä jos minä ostan täältä Valion maitoa? Onko se silloin kotimaista vai ulkolaista? Yleensähän aina puhutaan että pitää ostaa kotimaista maitoa. Vaikea paikka. Samoin kävi kaupassa kurkkujen kanssa. Oli tarjolla virolaista ja ruotsalaista kurkkua. Onko toinen niistä kotimaista? Kenties tämä toinen kotimainen, vai mikä se oli. Hankalaa tämä elämä.

Hiekkatekonurmi

Jo on aikoihin eletty kun Lappajärven pesäpallostadionillakin on hiekkatekonurmi. Ei silloin ennen vanhaan, vanhoina hyvinä aikoina, ollut tuollaista vaan silloin pelattiin hiekkakentällä. Kerran kesässä päästiin Lapualle pelaamaan ja siellä oli tuollainen pinnoite kentällä jo silloin. Se oli juhlaa se. Ei tullut kenttämestarin erikoisia ja uskalsi syöksyä helpommin. Onneksi Lappajärven kentällä on sentään tulostaulu pysynyt vielä vanhojen hyvien aikojen ajalta. Kuten myös katsomorakenteet (joita ei kuvassa näy)

Ratfylleristen åker fast

Tällainen otsikko oli muinoin olikohan se yläasteen vai lukion ruotsin kirjassa. Vähintään ½ luokkaa käänti lauseen "rattijuoppo ajaa kovaa" vaikka oikea käännös kuuluu "rattijuoppo jää kiinni." Se, mistä tämä tuli mieleen on se että entisen opinahjoni vieressä olevan kirjaston seinään oli rattijuoppo ajanut. Aika pahaa jälkeä oli saanut seinään. Mikähän auto se oli? Miten kuskille kävi? Ja ennen kaikkea, KUKA se oli? Siinä tärkeimmät kysymykset.

Pienoiskasvihuone

Ostin tuollaisen viime syksynä kun sain halvalla. Tarkoituksena on laittaa sinne kohta½:n kasvamaan vaikka chilejä yms. hyödykkeitä. Chilin taimet on tänä vuonna kasvanut jotenkin nihkeästi, mutta toivon mukaan ne tuosta lähtee kohti uutta nousua. Oli muuten oma hommansa koota tuo härveli. Ainakin miljoona ja yksi osaa ja yhtä monta pientä epäselvää kuvaa ja osaluotetteloita. Miksi kaikki pitää tehdä aina niin monimutkaisesti. No, sain sen kokoon mutta kallisarvoista aikaani tuhlaantui siihen aivan liikaa ottaen huomioon tuon koon. Aina ei kaikki mene niinkuin stömsöössä. Eikös tämä uusi moderni sanonta kuulu

näin?