keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Karpolle olisi asiaa

Minua, köyhää ja kurjaa kansalaista, on sorrettu ja kohdeltu väärin! Ostin nimittäin kaikkien näiden vuosien jälkeen Fazerin Parhaita-karamellejä pussillisen. Mummolla oli tapana ostaa niitä meille aina lapsena. Kaksi ylivoimaisesti parasta karkkia näissä olivat ne pitkulainen Kis Kis-merkkiset sekä myös pitkulainen jääkarhukarkki Islanti. Ostinkin pussin ja pussin ikkunasta katsoin että tämä yksilö näyttää hyvältä kun siinä komeili muutamia jääkarhuja. Ei muuta kun pussi mukaan töihin ja täydellinen työpäivä voi alkaa. Töissä sain vielä hillomunkin alkajaisiksi. Pettymys oli kuitenkin valtaisa kun huomasin että pussissa ei ollut yhtään kissakarkkia. Miten tämä on mahdollista? Minua on petetty. Ainoa asia mikä voisi minua lohduttaa on Hannu Karpo isossa karvalakissaan tarjoamassa minulle poron paistia ja viiskymppisen.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Naapurin Hessu

Naapuri otti kissan nimeltä Hessu. Hessu on kolli, joka on jostain syystä keksinyt että meilläkin on kissa. Ja kissanruokaa. Näin ollen Hessu käy meillä lähes tulkoon päivittäin. Meideän Dunkkis-katten tykkää siitä tai sitten ei. Emme ole tästä ihan varmoja. Toisaalta ne on hyviä kavereita ja toisaalta taasen ei. Mistä sen nyt sitten tietää? Joka tapauksessa yksi "välienselvittely" löytyy youtubesta osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=DiSqLOLif60

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus

Nimittäin Käristemakkaralla. Tein tuollaisen löydön Minimanista. Tiedoksi niille, jotka eivät ole Pohjanmaalta kotoisin että ainakin ennenvanhaan paras mahdollinen "rillimakkara" oli Itikan Käriste. Kaikkien näiden vuosien jälkeen ostin tuollaisen paketin ja ajattelin maistaa että miltä se maistuu. Jossain vaiheessa elämääni olen sitä Pohjanmaalta muuton jälkeen maistanut ja silloin olin sitä mieltä että jos minulla olisi koira, en antaisi sitä sillekkään, koska se olisi eläinrääkkäystä. Nyt maistoin sitä taas ja totesin että se oli ihan ½-kohtuullista. En silti jaksa koko pakettia rillata, joten rouva saa tehdä siitä käristemakkarakeiton. Kyllä kelepaa! Pitäisikö seuraavaksi kokeilla Helapäätä?

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Takka ja kissin ruokapaikka

Takka oli päässyt vähän mustumaan lähes 10 vuoden ahkeran käytön jälkeen. Eihän siinä auttanut mikään muu kuin maalata se. Tuli ihan hyvä vaikka itse sanonkin. Mitä muuta jännittävää takkahuoneessamme tapahtuu? Tämä jännitys lauennee lähiaikoina. Yrittäkää pysyä nahoissanne.

Toinen asia liittyy kissaan ja siihen että elämme taloudellista taantumaa. Mikä siis neuvoksi kun pieni kissa syö kuin hevonen? Tietenkin laitamme ulos lintulaudan, jossa kasvaa kissille ruokaa. Ei muuta kuin syömään! Ei vaan, ei se siitä kovin montaa paistia ole kyllä saanut, mutta onhan niitä kiva katella keittiön ikkunasta. Kunhan vaan tulisi lunta.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Vanhaa kaliaa ja premiumkahvia

Kävin kaupassa. Tämä on jo sinänsä todella mielenkiintoista, mutta mielenkiintoisemmaksi sen teki olutlöytö jonka tein. Kävi nimittäin niin että paikallisessa Minimanissa oli 170-vuotta vanhaa olutta. Siis sitä samaa jota löytyi Ahvenanmaan paikkeilla uponneesta laivasta tässä taannoin. Pakkohan sitä oli ostaa, koska se näytti niin erikoiselta ja oli niin kallista. Todellisuudessa kyseessä on jäljitelmä, jolla on pyritty jäljittelemään alkuperäistä makua ja reseptiä oikein tieteellisten tutkimusten pohjalta. Hyvän makuista kyllä oli, mutta en ehkä tule kovin useasti maksamaan kuutta euroa olutpullosta. Toinen kuuden euron ostos oli black-label presidentti-kahvi. Sitä en ole vielä maistanut, mutta jännitys on suuri että miltä se maistuu. "Nimikko-oluen" jätin tällä kertaa hyllyyn.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Uuno lähti Epsanjaan

Tämä Uuno lähti lomalle epsanjaan. Rouvan otin mukaan, moottorisahan jätin tällä kertaa kotiin. Olo täällä on mielenkiintoista ja jotakin nähtävääkin on. Mielenkiintoisimmat asiat tähän mennessä on Alicantessa oleva purjelaiva, sen vessassa oleva paperiteline sekä kaupassa myytävät Iberian kinkut. Safarillakin käytiin ja siellä oli mm. sarvikuonoja sekä kärmes. Kärmes-kuvassa itse kärmes on vaakatasossa, minä sen vieressä ei vaakatasossa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Isännät asentaa ja sahaa

Sehän on jo vanhastaan tiedetty että sahuus avartaa. Sehän tuli tälläkin kertaa todettua kun kävin pohojammaalla sahaamassa appiukon orapihlaja-aitaa. Tuo olisi pitänyt kaataa jo 20 vuotta sitten, mutta edellinen omistaja ei ollut sitä tehnyt joten nythän se oli tehtävä. Ei muuta ku isännät töihin. Hyvää jälkeä tuli. Taas. Siinä oli kuitenkin oma hommansa. Etten sanoisi jopa lemmon kova homma. Mutta pääasia on että nyt on helapompi hengittää ku näköö kauas. Jotenki näin pohojalainen aattelis. Ehkä. Notta. Viimeisen kuvan opetus on se että ku isännät korjaa moottorisahaa niin kaikki osathan laitetaan oikein päin paikalleen.

perjantai 29. elokuuta 2014

Tryffeleitä

Tulimme paikkaan kummaan, jossa saimme yöpyä eräitten asunnossa. Mitä ihmettä jättäisimme kiitokseksi vierailusta? No, jätetään nyt sitten vaikka noita pergaleen tryffeleitä! Jonsei muuta keksitä...

torstai 28. elokuuta 2014

Painehuuhtelulaite

Iili alkoi puhumaan että nyt on saatava auton penkit puhtaiksi. Eihän siinä sitten mikään muu auttanut kuin mennä vuokraamaan painehuuhtelulaite ja eikun penkkejä pesemään. Pesin molempien kärryjen penkit, yhden sohvan, maton ja patjan ja vielä jäi pesuainetta vaikka kuinka. Sitten eräs kaveri karautti Passatilla pihaan ja pestiin sen penkit. Hyvä tuli kaikista, suorastaan uskomattoman hyvä. Vieläkin jäi ainetta, joten pakko oli pestä erään ranskalaisen työauton penkit myös kun se kerran pihaan tuli. Hyvä tuli siitäkin ja todella ruskeaa likavettä niin kuin kaikista muistakin pesun kohteista. Maalitahroihin tuokaan ei pure, mutta hyvä tuli (taas). Suosittelen tätä laitetta kaikille.

perjantai 22. elokuuta 2014

Köyhän miehen huijjausmaissi

Olen pitkään ja hartaasti kasvattanut maissia tänä vuonna. Tarkalleen ottaen kahta sellaista. Itse kasvit ovatkin kasvaneet hyvin yli kahden metrin korkuiseksi ja näytti siltä että satoakin tulee ja hyvin. Varovasti yhtä tähkää raotin ja päässä näyttikin olevan jyviä, joten otin koko tähkän irti. Lopputulos oli otsikossa mainittu köyhän miehen huijjausmaissi. Miksi? Mikä meni pieleen? Onneksi vielä on pari tähkää kypsymässä. Jospa uskallan jo marraskuussa ottaa ne pois.

perjantai 8. elokuuta 2014

Keisarin uudet portaat

Kuten kenties joskus muinoin kirjoitin, tein tuossa taannoin "uudet" portaat meille. Projekti meni heti alusta lähtien pieleen ja lopputulos oli lähestulkoon ala-arvoinen. Se oli se kesä jolloin satoi koko ajan ja aloitin projektin joskus toukokuussa ja se ehkä valmistui syyskuussa. Kissakin jätti sementtiin vielä omat jälkensä. Nyt sitten lopulta appiukko kävi täällä ja tylsyyttä ehkäistäkseen laittoi porrasprojektin uudelleen hyvään alkuun ja sen verran pitkälle että edes minä en onnistunut pilaamaan sitä. Aika tyylikäs tuli. Mutta "kekeruusperia" lainatakseni: "Tiimi oli loistava, mutta minähän ajoin joten kunnia kuuluu minulle."

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Niinhän se oli!

Niinhän se suurinpiirtein oli kuten joku (nimetön!) lukijani arvaili että nämä liittyvät saappaanheittoon ja sukujuhliin. Saapasta heitettiin, megafonilla pidettiin lauma kurissa ja nuhteessa ja narulla mitattiin, ei vedetty mitään. Niinhän siinä sitten jotenkin ihmeen kaupalla kävi että sain tekniikan kuntoon viime tipassa ja tärkeimmässä paikassa onnistuin suuren yleisön edessä ja kiskaisin voittoheiton. Kisan ennakkosuosikki umpiruåtsalainen jäi karsintasarjaan! Uskomatonta. Kisan jälkeen kysyinkin häneltä että miten on mahdollista että minä, suomalainen, venyin tärkeässä paikassa ja hän ei. Eihän se ikinä näin mene. No, joka tapauksessa voittajan kelpaa poseerata saapas sylissä ja mitallitoverit vierellä. Ensi kerralla jatketaan. Mutta sen verran täytyy sanoa että ilman megafonia tuosta kisasta ei olisi tullut YHTÄÄN mitään.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Mielenkiintoinen viikonloppu

Tulossa on viikonloppu, joka on aina merkinnyt elämässäni kesän loppumista. Nimittäin Lappajärven markkinat. Silloin ennen vanhaan kun siellä asuin tämä kyseinen tapahtuma merkitsi sitä että enää on 3 tai 4 viikkoa kesälomaa jäljellä, jonka jälkeen vankeus, eli koulu, alkaa. No, ne oli niitä vanhoja hyviä aikoja, mutta nyt jännitysmomentti on se että miten kuvassa näkyvät esineet liittyvät tulevaan viikonloppuun. Sen voin sanoa että markkinoiden kanssa noilla ei ole mitään tekemistä.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Voi minua kurjaa!

Mitä minä meninkään tekemään? Menin myymään uskollisen palvelijani, silmäteräni, kaverini, ystäväni, elämänkumppanini eli armaan Volkswagenin. Olen sitä pitkään jo pohtinut ja lopulta laitoin sen myyntiin ja viimein tuli henkilö katsomaan sitä ja osti pois. Kuinka minä saatoin? Miten minulle nyt käy? Miten blogilleni käy? Blogihan alunperin alkoi siitä vuonna 2007 kun minä ostin tuon kapistuksen. Onko elämälläni ja blogillani enää tulevaisuutta? Onko ympyrä sulkeutunut? Miten minulle käy? Tässä on jo niin paljon kysymyksiä että löytyyköhän niihin kaikkiin edes vastausta. Suurimmat syylliset löytyy eräistä sisaruksista, jotka asuvat Tampereen seudulla. He yllyttivät minua eräässä blogimerkinnässäni tähän mielettömyyteen. Mitä nyt sanotaan? Oletteko tyytyväisiä? Soimaako omaatuntoanne jos minä kuolen vanhana (tai nuorena) ja katkerana? Sanottakoon nyt kuitenkin että autoni meni Pirkkalan suuntaan joten jos näette sitä niin sanokaa että olen pahoillani.

Nojoo, oli miten oli, sainpahan siitä kuitenkin rahaa ja nyt on yksi huolenaihe vähemmän tässäkin elämässä. Mutta: mitähän "mielenkiintoista" saaneilla rahoilla ostaisi...?

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Maalari, måleri.

Kuka muistaa vielä blogimierkinnän aiheella "housumaalari?". Löytyy tuosta osoitteesta http://pekkarauhala.blogspot.fi/2010/08/housumaalari.html. Nyt kun sen systeemin maalaamisesta on kulunut aikaa ja maali oli rapistunut oli aika antaa iilin puhua. Iilihän puhui niin että se on maalattava uudestaan. Vihdoinkin tuli (lähes) sateeton päivä joten oli aika tarttua tuumasta toimeen. Hauskaa tässä oli se että vaikka yritin tavallisen näköistä niin tuli priimaa. Toinen hauskuus on se kun menin maalikauppaan ja yritin ulkomuistista ostaa maalia joka olisi suurinpiirtein saman väristä kuin aikaisempi, niin en päässyt edes lähelle entistä. Siitä huolimatta "hyvällä pelaajalla oli hyvä tuuri" tässä niinkuin kulunut urheilusanonta kuuluu. Mun mielestä tuli paree ku entinen. Vai häh?

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kuluneita sanontoja mutta tosia

Kävimme keskikesällä, villasukat jalassa, katsomassa mistä villa tulee. Se selvisi läheisellä tilalla jossa noita määkijöitä kasvaa. Niillä on persoonalliset äänet ja yhdellä varsinkin tosi ruma ääni mutta niinkuin tiedetään, hyvä paimen tuntee laumansa jo äänestä. Mutta pari asiaa laitoin tästä mahtavasta tapahtumasta merkille. Suvun mustat lampaat totesivat että ruoho on vihreämpää aidan toisella ½:lla.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lahjahevosesta tuli avaruushevonen

Kuka muistaa vielä lahjahevoseni? Tietenkin kaikki, eli kyseessä on peräkärry jonka sain muinoin ilmaiseksi ja maalasin sen silloin punaiseksi. Nyt maalit oli kuitenkin päässyt rapistumaan ja oli aika tutkia kaappeja ja etsiä mitä sieltä löytyi. Sieltähän löytyi kasa paukkupulloja, joten eikun tuumasta toimeen. Yritin tehdä siitä useampivärisen, mutta kun pinta on niin epätasainen enkä jaksanut sitä alkaa hiomaan, päätin tehdä siitä harmaan. Peräkärrythän ovat harmaita. Pari paukkupuolloa jouduin ostamaan lisää ja samalla kauppareissulla ostin uudet valot. Valothan tuossa ei ole ikinä toimineetkaan. Nyt toimii kaikki muut paitsi oikea vilkku. Köyhyyksissäni en saanut irti koko valosarjaa johtoineen vaan ostin pelkät takavalot ja nyt sitten saan imehellä että mikä on ku ne ei toimi. Mutta ihan tyylikäshän siitä tuli vai mitä? Kuva on otettu tarpeeksi kaukaa, jotta se näyttäisi mahdollisimman hyvältä.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Sähköautoilua

Näköjään Virossakin Saarenmaan perukoilla on sähköautoille latauspaikkoja. Miksei meilläpäin ole? Olisiko niin että suomessa autoilu on rikos josta rangaistaan aina jollain typerällä verolla. Siksi minäkin ajan vuoden 1989 autolla, vaikka se onkinmersu

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Elintason nousu(ko)

Lähdettiin lomalla käymään Saarenmaalla. Kerran ollaan täällä aikaisemmin käyty, ja silloin satoi vettä ja oli kylmää. Tänään ainakin on paistanut aurinko ja ollut lämmintä. Käytiin samoilla mestoilla kuin silloinkin verestämässä vanhoja muistoja, eli hyviä aikoja. Paikka on mukava, ruoka on halpaa ja hyvää ja puitteet kunnossa. Mikäs täällä siis paistatella päivää. Asia, joka juolahti mieleeni on se että kun vuonna 2005 oltiin täällä niin alla oli 11 vuotta vanha BMW. Nyt, vuonna 2014, minulla on allani vuoden 1989 Mercedes Benz. Onko kyseessä siis elintason nousu? Tietenkin on. Mersuhan on aina mersu ja sanonta kuuluu että on olemassa vain kahdenlaisia autoja: Uusia mersuja ja käytettyjä mersuja!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Maalari maalaa taloa

Ilonani ja kunnianani oli olla Pohojammaalla kökkähommissa eli talkoissa. Maalasimme talon uuteen uskoon ja täytyy sanoa notta hyvä tuli. Porukalla kun paiskitaan hommia ja ammattimiehet on asialla niin jälki on sen mukaista. Priimaa tuli, vaikka tavallista yritettiin. Aina oon itte itteäni kehunu ja aina oon kehutuksi tullut. Mitähän mielenkiintoinen elämäni vielä tuo tullessaan tänä kesänä?

Lisäkuvia junasta

Yleisön pyynnöstä lisäkuvia junasta ja vaunuista. Ei mitenkään kovin hääppösiä, mutta jos tuosta jotain selvää saisi. Yllättävän nykyaikaisen tuntuista kyytiä oli. Junassa oli erilaisia vaunuja. Yksi oli lähiliikenteeseen suunniteltu ja toiset pitkää matkaa silmällä pitäen.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Höyryjuna

Kävinpä tuossa viime viikonloppuna ajamassa elämäni ensimmäistä kertaa höyryjunalla. Matka oli Jyväskylästä Vaajakoskelle ja takaisin. Yllättävän hyvä kyyti oli ja myös kallis. Meno-paluu maksoi 20€, mutta jos sen kerran elämässään tekee niin ei kai siitä vararikkoon mene.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Avaruuskissa on hirviökissa

Niinkuin tuossa taannoin kerroin, on kissaamme kutsuttu avaruuskissaksi sen kaulassa olevan töttörön vuoksi. Eräs kaunis päivä, tai ei se kyllä ollut mitenkään kaunis ku vettä satoi kuin esterin kuuluisasta paikasta, se tuli reissultansa ja oli hukannut töttörön. Se oli siis saanut sen irti. No, ei kauaakaan kun se taas kynsi kaulansa auki. Ei muuta kuin uusia kokeiluja. Lopulta päädyin leikkaamaan näppylähanskasta resorin irti ja pujotin sen kaulaan. Ei sekään ihan paras mahdollinen ole, mutta pitää ruven ainakin sellaisena että se ei vuoda mitään töhnää. Entä onko arvon kissamme sitten tästä jotenkin masentunut tai alamaissa? Näyttää vahvasti siltä että ei ole koska tänään kun päästin sen ulos ja menin itse perässä tuhraamaan jotain niin ei mennyt kauaa kun se tuli kotipihaan raahaten oravan poikasta suussaan. Olin tästä hieman tuohtunut ja taisinpa jopa vähän torua hänen ylhäisyyttään. Olen kyllä yrittänyt opettaa sille että orava on kaveri. Vaan ei näytä oppi menevän perille. Pitäisiköhän nyt lähteä tekemään kauppaa tuolla oravannahalla. Pajatso taitaa mennä tukkoon jos sinne sen laitan.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Vasurilla kättä Ohranjyvässä

Kuka muistaa Mauno Ahosen? Kysymys on varsin naurettava ja tyhmä koska vastaus on tietenkin että kaikki. Ainakin ne kaikki, jotka ovat edes kuulleet puhuttavan Kummelista. Mauno Ahosellahan oli tapana käydä Ohranjyvässä vääntämässä Otilan kanssa vasurilla kättä. Olin tässä hiljattain käymässä Tampereella nääs, niin olihan tuonne kulttipaikkaan pakko päästä käymään. Kaveri kun sattuu olemaan myös Kummelimies niin pakkohan se oli vääntää kättä ja nimenomaan vasurilla. Tässä taas yksi mielenkiintoisen elämäni suuria merkkipaaluja. Paikka oli muuten hieman pettymys. Ei mitenkään erikoinen, ihan tavallinen kuppila. Entä miten kävi tiukassa väännössä? "Otila" hävis. Tietenkin.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Sahuus avartaa!

Kuten kaikilla on varmasti tuoreessa muistissa viime kesältä, voidaan taas todeta että moottorisahailu avartaa. Tällä kertaa avartumisen paikka oli takapihallamme oleva orapihlaja-aita. Yhdessä yläpuolen naapurimme kanssa sovimme jo viime syksynä että keväällä tuo pusikko saa kaatua. Ei muuta kuin Husqvarna huutamaan. Meinasi vaan ottaa muutaman kerran päähän tuo sahuuden perikuva kun sahan terä ei millään meinannut pysyä paikallaan. Kun aikani sen kanssa ähkin niin sitten alkoi satamaan. Tietenki silloin, kaikki muut edeltävät päivät olivat olleet ihan kuivia. Niitä sateessa sahatessani mietin useaan kertaan että mitä ihmeen järkeä on orapihlaja-aidassa? Täynnä typeriä piikkejä jotka repii päänahkaa kaatuessaan päälle ja latvat tarttuvat yhteen ja piikit menee kämmenestä lähestulkoon läpi. Olisihan tuohon voinut jonkun toisenkin pensasaidan laittaa. Vanku ei! Moukanhuonotuurisuuteni huipentui siihen kun olin sahaamassa monta kymmentä metriä pitkän aidan viimeistä oksaa sen puolessa välissä. Arvatkaa mitä silloin tapahtui? Tietenkin loppui bensa. No, siitä selvittiin ja tuossa pari kuvaa ennen sahuuta ja sahuuden jälkeen.

Ylläripylläri

On yllätyksen paikka. Yllättävää kyllä minä lähdin töihin ja pohdin vaihteeksi että kummalla saksalaisvalmisteisella autolla lähtisin töihin. Yllättävää tässä on se että se tuli näin aikaisin tämä pohdinta, ja että tein pohdinnan illalla enkä aamulla. Olin nimittäin lähdössä yöksi töihin. Kävin hakemassa Volkswagenin talviunilta ja sehän lähti käyntiin kuin palmun alta. Ajoin kotiin ja esittelin sakemannit toisilleen. Hehän eivät olleet vielä nähneet toisiaan. Sulassa sovussa nuo näkyvät tuossa pihassa olevan. Mitähän mielenkiintoista tämä kesä tuo tullessaan? Saa nähä vaikka jommankumman myynnin. Ei kai sentään? En tiedä, pitäisikö sitä alkaa järkeväksi ihmiseksi? Aika näyttää. Ai niin, tällä kertaa auto jossa on radio ja takakontti vei voiton.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Oliko ennen kaikki paremmin

Riippuu tietenkin aiheesta ja siitä keneltä kysyy. Jos kysyy minulta että oliko Smartin lampun vaihto ennen helpompaa ja paremmin niin vastaus on jyrkkä ei. Muistatte tietenkin että vanhaan Smarttiin vaihdoin lampun, siis polttimon, ensin aikaan 1,5h ja sitten 45 min. Tähän uuteen kesti n. 3 minuuttia. Tämä sisältää vanhan polttimon roskiin viennin ja postin haun. Hyvä! Jotenkin minusta tuntuu että tämä ei johdu ranskalaisesta suunnittelijasta. Olenkohan väärässä?