Johtotähti

Nyt minusta on tullut johtaja. Ostin nimittäin mersun. Kyllähän kunnon miehellä pitää merssu olla, ei siitä pääse mihinkään. Tämän ostin kun "halvalla" sain. Luonnollisesti olisin ostanut paljon uudemman, muttakun tämä W124-korinen on viimeinen oikea mersu! Rahaa olisi kyllä ollut, turha luulla että mielenkiintoinen elämäni on köyhää...

Nojoo, tämän tosiaan ostin. Vuosimalli on 1989, mutta kunto on kuin uusi. Ei ruostepilkkua missään ja täysin ehjä auto. Mittarissa vajaa 240 tkm, joka saattaa jopa pitää paikkansa. Dokumentit löytyy. Bensakoneella tämä on ja automaattilaatikolla, joten jälleen mielenkiintoinen elämäni saa yhden mielenkiintoisen bensankulutusseurannan osakseen. Jännää! Ainut huono ½ tässä on se että vaikka sen "halvalla" sainkin, se ei tule pitkässä juoksussa halvaksi. Nimittäin nythän on niin että rouvalle on ostettava minkkiturkki! Eihän johtotähden kyytiin voi tulla tuulipuvussa, eihän?

Jokatapauksessa, tänään tai huomenna lähden käymään pohjanmaalla. Huhu kiertää että siellä on sahuus päässyt kasvamaan aika suureksi. Saa nähdä riittääkö yhden päivän sahuus. Ei muuta kuin husqvarna huutamaan.

Mikä minusta on tullut?

Sitä en tiedä, mutta tunnen olevani Rannisto. Ainakin jollain tavalla. Anteeksi vain kaikki Rannistot ja Rannistonmieliset sukulaiset ja tuttavat. Kuten kuvasta näkyy, piha on melko tyhjä. Mitä ihmettä on tapahtunut. No, minä rannistouduin ja menin autokauppaan. Tarkoituksenani oli vain käydä katsomassa yhtä Smart-merkkistä vaihtoautoa. Kävin sitten koeajamassa sitä ja reilun puolen tunnin päästä huomasin omistavani uuden Smartin, ihan Ranniston tyyliin. Ei kai sitä nyt autokauppoja kannata kauaa miettiä. No, oli miten oli, tässä kävi juuri niin kuin perinteisesti autokaupassa käy kun luullaan tekevänsä hyvät kaupat. Eli "sain niin hyvin vanhasta että oli pakko vaihtaa." Tosiasiassa vanhaan oli tulossa täyteen 100 tkm, 10 vuotta ja takarenkaat olisi pitänyt vaihtaa sekä tuulilasissa oli halkeama. Pitkässä juoksussa tulee edullisemmaksi vaihtaa uusi auto. Ei tuo tietenkään uusi ole, mutta tuntuu siltä. Mittarissa vaivaiset 9500 km! Entä kuinka käy bensan kulutuksen? Jännää! Ai niin, Passatin laitoin lihoiksi jo menneellä viikolla kun meidän suhteeseen tuli särö. Mun luottamus meni. Se petti minut kaikkien näiden vuosien jälkeen. Mutta en aio rannistoutua liikaa. Täytyyhän jonkun olla tässä perheessä se järkevä...

Baseballia

Kävimme katsomassa baseballia.  Ymmärrän kyllä pelin perussäännöt, mutta sitä en ymmärrä että miten tuo peli vetää 50000 tuhatta henkeä stadionille. Ehkä idea onkin niissä kaikissa oheistoiminnoissa mitä siellä tarjotaan syömisineen ja juomisineen. En tiedä, mutta suomalainen pesäpallo on mahtava laji.

Hummeri

Käytiin little italyssä. Sieltä sai grillattua hummeria hintaan 8$. Ei paha, vaan hyvä. Ei täällä nälkään pääse kuolemaan.

Raha puhuu

Kun on ameriikassa niin tulee aina hetkittäin tunne että taskut on täynnä rahaa ja nimenomaan seteleitä. Köyhä vaan joutuu katkerasti huomaamaan että usein suurin osa niistä on yhden taalan seteleitä. Ei voi mitään mutta siitä huolimatta setelit on käteviä. Myös nuo köyhän setelit. Ei kilise taskussa ja lämmittää mukavasti povea kun ulkona on 34 astetta. Köyhä kiittää ja kumartaa.

Kaikkea se ameriikkalainen keksii

On se vaan kekseliäs ihminen tuo ameriikkalainen. Lähiökioskistamme löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Jollakin tavalla, siis jollakin, ymärrän että jos ihmisellä on niin kiire tai hänellä ei ole pakastinta niin hän voi ostaa valmiiksi pakastettua jäätä. Mutta drinkkilasi, jossa on jään lisäksi sitruunaviipale on jo liikaa. Lisää vain perusjuoma ja nauti. Pakko oli ostaa tuollainen taalalla kun kerran halavalla sai. Mutta jos pitäisin juhlat ja haluaisin tarjota kaikille paitsi pastorille puhelun, niin viitsisin ehkä viipaloida sitruuna itse. Ameriikkalainen kanssaveljeni ilmeisesti ei viitsi. Mitähän juomaa tuonne lisäisi?

Tennistä

Mielenkiintoinen elämäni vei minut katsomaan UsOpenin miesten tennisfinaalia. Täytyy sanoa kyllä että oli huikea urheilukokemus. Vähän enemmän meininkiä kuin piirikunnallisessa pesäpallopelissä. Tämän lisäksi annan tunnustusta amerikkalaisialle yleisötapahtumien järjestäjille. Kaikki sujui kuin rasvattu ja jonot eteni vaikka väkeä oli kuin pipoa. Jopa vessassa oli erillinen paikannayttäjä että sinä herra siinä lorota tähän. Lopuksi uskallan väittää että teistä lukijoista ei kukaan ole katsonut livenä tennisottelua yhtä kaukaa kuin minä! Silti peli näkyi hyvin ja jännää oli.