Lisäkuvia junasta

Yleisön pyynnöstä lisäkuvia junasta ja vaunuista. Ei mitenkään kovin hääppösiä, mutta jos tuosta jotain selvää saisi. Yllättävän nykyaikaisen tuntuista kyytiä oli. Junassa oli erilaisia vaunuja. Yksi oli lähiliikenteeseen suunniteltu ja toiset pitkää matkaa silmällä pitäen.

Höyryjuna

Kävinpä tuossa viime viikonloppuna ajamassa elämäni ensimmäistä kertaa höyryjunalla. Matka oli Jyväskylästä Vaajakoskelle ja takaisin. Yllättävän hyvä kyyti oli ja myös kallis. Meno-paluu maksoi 20€, mutta jos sen kerran elämässään tekee niin ei kai siitä vararikkoon mene.

Avaruuskissa on hirviökissa

Niinkuin tuossa taannoin kerroin, on kissaamme kutsuttu avaruuskissaksi sen kaulassa olevan töttörön vuoksi. Eräs kaunis päivä, tai ei se kyllä ollut mitenkään kaunis ku vettä satoi kuin esterin kuuluisasta paikasta, se tuli reissultansa ja oli hukannut töttörön. Se oli siis saanut sen irti. No, ei kauaakaan kun se taas kynsi kaulansa auki. Ei muuta kuin uusia kokeiluja. Lopulta päädyin leikkaamaan näppylähanskasta resorin irti ja pujotin sen kaulaan. Ei sekään ihan paras mahdollinen ole, mutta pitää ruven ainakin sellaisena että se ei vuoda mitään töhnää. Entä onko arvon kissamme sitten tästä jotenkin masentunut tai alamaissa? Näyttää vahvasti siltä että ei ole koska tänään kun päästin sen ulos ja menin itse perässä tuhraamaan jotain niin ei mennyt kauaa kun se tuli kotipihaan raahaten oravan poikasta suussaan. Olin tästä hieman tuohtunut ja taisinpa jopa vähän torua hänen ylhäisyyttään. Olen kyllä yrittänyt opettaa sille että orava on kaveri. Vaan ei näytä oppi menevän perille. Pitäisiköhän nyt lähteä tekemään kauppaa tuolla oravannahalla. Pajatso taitaa mennä tukkoon jos sinne sen laitan.

Vasurilla kättä Ohranjyvässä

Kuka muistaa Mauno Ahosen? Kysymys on varsin naurettava ja tyhmä koska vastaus on tietenkin että kaikki. Ainakin ne kaikki, jotka ovat edes kuulleet puhuttavan Kummelista. Mauno Ahosellahan oli tapana käydä Ohranjyvässä vääntämässä Otilan kanssa vasurilla kättä. Olin tässä hiljattain käymässä Tampereella nääs, niin olihan tuonne kulttipaikkaan pakko päästä käymään. Kaveri kun sattuu olemaan myös Kummelimies niin pakkohan se oli vääntää kättä ja nimenomaan vasurilla. Tässä taas yksi mielenkiintoisen elämäni suuria merkkipaaluja. Paikka oli muuten hieman pettymys. Ei mitenkään erikoinen, ihan tavallinen kuppila. Entä miten kävi tiukassa väännössä? "Otila" hävis. Tietenkin.

Sahuus avartaa!

Kuten kaikilla on varmasti tuoreessa muistissa viime kesältä, voidaan taas todeta että moottorisahailu avartaa. Tällä kertaa avartumisen paikka oli takapihallamme oleva orapihlaja-aita. Yhdessä yläpuolen naapurimme kanssa sovimme jo viime syksynä että keväällä tuo pusikko saa kaatua. Ei muuta kuin Husqvarna huutamaan. Meinasi vaan ottaa muutaman kerran päähän tuo sahuuden perikuva kun sahan terä ei millään meinannut pysyä paikallaan. Kun aikani sen kanssa ähkin niin sitten alkoi satamaan. Tietenki silloin, kaikki muut edeltävät päivät olivat olleet ihan kuivia. Niitä sateessa sahatessani mietin useaan kertaan että mitä ihmeen järkeä on orapihlaja-aidassa? Täynnä typeriä piikkejä jotka repii päänahkaa kaatuessaan päälle ja latvat tarttuvat yhteen ja piikit menee kämmenestä lähestulkoon läpi. Olisihan tuohon voinut jonkun toisenkin pensasaidan laittaa. Vanku ei! Moukanhuonotuurisuuteni huipentui siihen kun olin sahaamassa monta kymmentä metriä pitkän aidan viimeistä oksaa sen puolessa välissä. Arvatkaa mitä silloin tapahtui? Tietenkin loppui bensa. No, siitä selvittiin ja tuossa pari kuvaa ennen sahuuta ja sahuuden jälkeen.

Ylläripylläri

On yllätyksen paikka. Yllättävää kyllä minä lähdin töihin ja pohdin vaihteeksi että kummalla saksalaisvalmisteisella autolla lähtisin töihin. Yllättävää tässä on se että se tuli näin aikaisin tämä pohdinta, ja että tein pohdinnan illalla enkä aamulla. Olin nimittäin lähdössä yöksi töihin. Kävin hakemassa Volkswagenin talviunilta ja sehän lähti käyntiin kuin palmun alta. Ajoin kotiin ja esittelin sakemannit toisilleen. Hehän eivät olleet vielä nähneet toisiaan. Sulassa sovussa nuo näkyvät tuossa pihassa olevan. Mitähän mielenkiintoista tämä kesä tuo tullessaan? Saa nähä vaikka jommankumman myynnin. Ei kai sentään? En tiedä, pitäisikö sitä alkaa järkeväksi ihmiseksi? Aika näyttää. Ai niin, tällä kertaa auto jossa on radio ja takakontti vei voiton.

Oliko ennen kaikki paremmin

Riippuu tietenkin aiheesta ja siitä keneltä kysyy. Jos kysyy minulta että oliko Smartin lampun vaihto ennen helpompaa ja paremmin niin vastaus on jyrkkä ei. Muistatte tietenkin että vanhaan Smarttiin vaihdoin lampun, siis polttimon, ensin aikaan 1,5h ja sitten 45 min. Tähän uuteen kesti n. 3 minuuttia. Tämä sisältää vanhan polttimon roskiin viennin ja postin haun. Hyvä! Jotenkin minusta tuntuu että tämä ei johdu ranskalaisesta suunnittelijasta. Olenkohan väärässä?