Tulkoon talvi!

Minä olen valmis. Hain lahjahevosella puita ison läjän. Pino on pimeässä katsottuna ihan hyvän näköinen. Nyt vaan odotellaan pakkasia ja lunta.

Iili puhui syreenit nurin

Välillä joutuu talollinen sekä urheilujoukkue karsimaan. Nyt oli minun vuoroni ja leikkasin jo pahasti puskettuneet ja kuivuneet syreenit maan tasalle. Äkkiähän nuo kasvaa takaisin. Tuli heti paljon avarampi tunnelma. Ratkesi myös se ongelma että missä voi säilyttää esim. lahjahevosella tuotuja polttopuita.

Loma Lappajärvi

Tällainen hieno postikortti saatiin kotiseudulta. Täytyy kyllä sanoa että on "hieno" ja "tyylikäs". Ilman muuta komea lomakortti kannattaa ottaa pilvisellä suojasäällä ja jättää karvareuhkasta puolet kuvan ulkopuolelle. Kyllä on kunnan isännät ollut mielissään kun tällä tavalla kuntaa mainostetaan. Ei meinaa nahoissaan pysyä kun tekee mieli päästä lomailemaan tuonne ja törsätä koko matkakassa noin hienon kuvan ansiosta. Onneksi toiselle puolelle oli joku kirjoittanut vähän parempaa makua osoittaen...

2 hanaa

Käytiin olemassa viikko Lontoossa. Valitettavasti siellä en päässyt kännykälläni nettiin joten lomapäivityksiä ei tullut blogiini. Sen sijaan jännittävässä elämässäni totesin monen muun englanninmatkailijan tavoin perinteisen "mielenkiintoisen" perienglantilaisen ratkaisun nimittäin kuuma- ja kylmävesihanan. Siis mitä ihmeen järkeä? Kaksi putkea, kaksi hanaa, kylmä ja kuuma ja mahdollisimman kaukana toisistaan. Ihan mahdottomuus saada järkevän lämpöistä vettä. Ensin käteen kylmää vettä ja sitten kuumaa. Sillä välillä sormien välistä valuu melkein kaikki pois. Onneksi monessa paikassa on jo älytty yhdistää nämä kaksi johtoa sekoittajalla, hanatyypillä joka on meillä ollut käytössä varmaan sata vuotta. Ei se tosin niin pahalta tunnu kuin luulisi kun pitää kumpaakin kättä hanan alla yhtäaikaa. Ihan heti ei huomaa sitä että toinen jäätyy ja toinen palaa.

Satoa

Muun muassa tällaista satoa on chileistä tulossa seuraavaksi. Alkaa vaan käydä vähiin tämä kasvukausi täällä pohjoisessa. Niinpä toin kaikki puskat jo sisätiloihin kypsyttämään hedelmänsä. Riesaksi osoittautuivat sitten seuraavaksi kirvat, joita olen yrittänyt hävittää. Myydäänköhän missään leppäkerttuja?

Kuin uusi

Kävin fiksauttamassa uusinta hankintaani. Volvo sai perusteellisen käsittelyn sekä sisältä että päältä. Täytyy sanoa että hyvä tuli. Uutta tosin vanhasta ei saa tekemälläkään. Havaitsin konkreettisesti sen kuinka autosta tulisi pitää huolta. Myös sen maalipinnasta eli sitä tulisi vahata säännöllisesti. Tässä sitä on laiminlyöty ja tuloksena on naarmuja lakkapinnassa, sekä pari ruostetäplää. Toisaalta, tämän ikäisessä autossa saa jo jotain pientä ollakkin. Sisusta ei juuri uutta häpeä. Tulipa vaan mieleeni että pitäisiköhän tuo laittaa myyntiin kun tuli noin hyvä? Tarjouksia? Vielä hauskana yksityiskohtana täytyy mainita sellainen että kaveri joka on fiksaamossa töissä sanoi että he eivät pese ranskalaisista autoista ollenkaan moottoreita koska ranskalaisten sähkölaitteet ei siitä tykkää. Uskomatonta 2000-luvulla! Viva la France ja ranskalainen autoteollisuus.

Piha täynnä autoja

Miten tässä näin pääsi käymään että piha kuhisee autoja? No, tietenkin syynä on krooninen autokuume ja se että ihminen on heikko hyvän tavaran edessä kun halvalla saa. Vanha suola alkoi osittain janottamaan ja alkoi tehdä mieli talveksi automaattivaihteista Volvoa. Pitkäaikaiset lukijathan muistavat että minulla silloin kerran oli sellainen. Talveksi on tarvetta kahdelle autolle kun vien tuon keltaisen tuosta talviunille johonakin vaiheessa. Pihaan kulkeutui Volvo 850 vuosimallia 1992 automaattivaihteistolla. Saa nähdä mitä tuosta tulee vai tuleeko mitään. Harmituksen aihe on se että silloin kun olin koeajolla tuolla minulla soi puhelin, mutta en viitsinyt vastata tuohon. Kävi ilmi että soittaja oli henkilö joka kauppasi hyvää S-Mersua kohtuuhintaan. Siis sellaista Dallas-mersua! Voi että kun melkein harmittaa. Pitäisikö myydä Volvo ja ostaa mersu?