Piha täynnä autoja

Miten tässä näin pääsi käymään että piha kuhisee autoja? No, tietenkin syynä on krooninen autokuume ja se että ihminen on heikko hyvän tavaran edessä kun halvalla saa. Vanha suola alkoi osittain janottamaan ja alkoi tehdä mieli talveksi automaattivaihteista Volvoa. Pitkäaikaiset lukijathan muistavat että minulla silloin kerran oli sellainen. Talveksi on tarvetta kahdelle autolle kun vien tuon keltaisen tuosta talviunille johonakin vaiheessa. Pihaan kulkeutui Volvo 850 vuosimallia 1992 automaattivaihteistolla. Saa nähdä mitä tuosta tulee vai tuleeko mitään. Harmituksen aihe on se että silloin kun olin koeajolla tuolla minulla soi puhelin, mutta en viitsinyt vastata tuohon. Kävi ilmi että soittaja oli henkilö joka kauppasi hyvää S-Mersua kohtuuhintaan. Siis sellaista Dallas-mersua! Voi että kun melkein harmittaa. Pitäisikö myydä Volvo ja ostaa mersu?

Elämän valttikortit

Oltiin rouvan kanssa reissussa ja pelimiehenä tietenkin voitin eräässä kilpailussa rannekellon sekä pelikortit. Kellon annoin rouvalle ja pelikortteja kokeiltiin yhdessä. Mikä onkaan oivallisempi peli kuin vanha kunnon tikki. Kävi vaan niin kuin elämässä yleensä että elämän valttikortit pettävät. Niin tässäkin tapauksessa. Voitteko kuvitella että tällä kädellä (siis etualalla olevalla) hävisin tuolle toiselle kädelle. Mitä muuta kaikkea vielä tulenkaan häviämään? Elämän valttikortit valuu käsistä...

Tuunari tuunaa autoa

Kaikki alkoi siitä kun laturin/tuulettajan hihna meni vauhdissa poikki. Ostin uuden hihnan ja laitoin sen paikalleen ja vähän ajan päästä laturin kiristimen etulevy meni sököksi. Ei muuta kun uutta tilaamaan. Ajattelin tilata kromin värisen kun se on hienompi. Samalla kertaa tilasin kromisen puolan suojan sekä keltaisen läpinäkyvän virranjakajan kannen. Jotain muutakin tilasin ja osa jäi tulemattakin, mutta siitä kenties enemmän tulevaisuudessa. Pikkuhiljaa tulee aina vaan tyylikkäämpi ja tyylikkäämpi. Tähän voisi laittaa loppuun yhden lorun. Vanha sävel, uudet sanat. "Tuunari tuunasi autoa, keltaista ja kromia. Illan tullen sanoi hän..."

Pizza best!

Tehtiinpä tuossa illalla rouvan kanssa pizzaa. Paistoimme sen luonnollisesti Weberillä pizzakiven päällä. Täytyy kyllä nyt sanoa että en ole ikinä, missään, syönyt näin hyvää pizzaa. En ravintolassa, en kotiin tilatessa, en ulkomailla. En missään. Korostan vielä sanomalla:En missään! Oli niin sairaan hyvää että oikein vedet tuli silmiin. Ainut huono ½ oli se että tunnelmallinen illallinen rouvan kanssa meni keskustelujen pohjalta pelkästään siihen että molemmat kehuu vedet silmissä kuinka hyvää pizza onkaan. Kunnia kuuluu meille. Ja Weberille. Suosittelen!

Kana pyllistää

Ostinpa kunnon Weber-merkkisen telineen johon voi laittaa kanan perä edeltä seisomaan. Kuppiin kaadetaan ½ tölkkiä olutta ja laitetaan grilliin. Arvatkaa vaan tuleeko hyvää ja mehevää kun se on reilun tunnin siellä muhinut. Kyllä amerikkalaiset osaa! Etualalla kuvassa on "perinteiseen" malliin tehty kana. Sitruuna hanurista sisään ja lappeelleen grilliin. Ei paha sekään...

3 komiaa

Kuvassa kolme komeaa vw:tä. Mikä näistä vastaa arvoltaan kahta muuta? Vinkkinä voin sanoa että väreistä voi päätellä jotain.

Överiks meni

Ostinpa sitten tuollaista kastiketta. On meinaan pikkusen tulista. Ja kun sanon näin niin myös todella tarkoitan sitä. Laitoin ruokaan vahingossa kaksi tippaa kun piti laittaa vain yksi. Se oli liikaa. Ei pystynyt syömään kaikkea. Onko järkeä vai ei? Taisi mopo karata käsistä. Taas. Tässäkin.