

Tämän blogin tarkoitus on osoittaa kanssaihmisille että minulla(kin) on todella mielenkiintoinen elämä, joka on täynnä suurta draamaa. Tervetuloa lukemaan elämäni suuria vaiheita!


Katsottiin kissin kanssa mäkihyppyä. Se kiinnosti meitä kumpaakin vähän aikaa. Sitten alkoi tilanne näyttämään siltä että Suomelle ei tule menestystä tällä(kään) kertaa, joten käänsin jääkiekon puolelle. Niinhän siinä sitten kävi että kissa nukahti ja lopulta käänsi puon telkkaria kohti.
Olen pilkillä toteamassa että eihän täältä mitään tule. Mutta jos tulisi iso kala niin voisin vetää sen autolla ylös.
Hetken tuli tunne että missä me ollaan ja oonko mä Tallinnassa, mutta olen Teneriffalla. Etelänaapuri oli vain tullut tänne autolla. Laivalla varmaan, mutta mistä, kauanko kestää ja minkälainen laiva ja ennen kaikkea: miksi?
Miksi turhaan vuokrata auto jossa on katto kun ilmankin pärjää? Aattelin kerrankin korkeilla miltä tuntuu avoauto. Hyvältä rantabulevardilla auringonpaisteessa. Vähän huonolta vuoren päällä 8 asteen lämpötilassa. Mutta kiva oli katsella Teidellä tähtiä parkkipaikalla katto auki. Ja onneksi katon saa kiinni muutamassa sekunnissa.
Päässäni oleva lakki oli pakko ottaa mukaan ihan sen takia että se on ollut niin monessa reissussa mukana ja monessa paikassa. Ostin sen Kreetalta vuonna 1996 ja siitä lähtien se on kulkenut mukana. Hintaa taisi olla jotain 50 markkaa. Voi olla että olen kirjoittanut tästä aiemminkin mutta ei voi mitään. Päässäni olevat aurinkolasit täyttää tänä vuonna 14 vuotta. Maailmaa on nekin nähneet. Täällä on ihan mestaa kaikin puolin eikä nälkä eikä jano pääse yllättämään.