.jpg)
Kameran ei tarvitse olla iso ja väriltänsä hopeinen tai musta ollakseen kamera. Pieni ja punainen käy tähän tarkoitukseen myös oikein hyvin. Ristiriidan tässä tekee se että olemme lähdössä suureen ameriikkaan jossa kaikki on suurta. Kuinka siellä pärjää pienellä kameralla? En tiedä, mutta nähtäväksi jää. Pienen koon lisäksi, tässä oli pientä myös hinta. Voiko olla niin että lopulta, kaikkien näiden vuosien jälkeen, löysin hyvän ja halvan. Uskokaa pois että kerron sen varmasti koko maailmalle jos löysin sen. On se sen verran mahdoton yhtälö ollut ainakin tähän asti. Ensimmäisen kuvan otin luonnollisesti nukkuvasta kissasta. Sitä en tähän laita, mutta kyllä siitä tunnisti päähenkilön mielipuuhassaan.
Nimittäin grillistä, Weberistä. En tiedä näkyykö kuvasta mutta kanan koivista lähtevä savu sieltä nousee. Pallogrillissä on sekin hyvä puoli että sen voi siirtää helposti tarpeen vaatiessa takapihalta etupihalle. Kyllä köyhän taas kelpaa rillata. Viikonloppuna on suunnitteilla taas beer but chicken, eli kaljap×××ekana. Viimeksi onnistui niin hyvin että vieläkin itkettää.
Otin ennalta sovitusti kärnän mökille moottorisahan mukaan koska tarkoituksemme oli kaataa puskia ja puita. Kovalla rahalla ostettu husqvarna huusikin aikansa kuin viimeistä päivää ja puuta meni nurin. Täytyy sanoa että moottorisahailu avartaa! Voin lämpimästi suositella. Tällä kertaa puut kaatui kaiken lisäksi oikeisiin suuntii ja vahingolta vältyttiin. Aikani kun olin sahaillut, appiukko tuli sanomaan että riittäisiköhän tältä päivältä ja lähdetään markkinoille. Totesin siihen että olkoon menneeksi. Kullekkin päivälle riittää sen oma sahuus. Huomenna jatkuu...
Näin lauloi aikanaan orkesteri nimeltä Alvari Tuohitorvi. Se, miten se liittyy minun mielenkiintoiseen elämääni onkin tarina sinänsä. Minua on nimittäin huijannut Tuija. Nimittäin meidän pihassa kasvaa, tai kasvoi iso Tuija. Se varjosti etupihaa aikalailla ja kun sen takaa oli kaadettu pihlajia ja syreenejä niin huomattiin että se on aika toispuoleinen ja alimmilta oksilta tosi harva. Ainut joka siitä loppujen lopuksi enää tykkäsi oli meidän kissa joka kiipeili siihen. Mutta, kissa vieköön, minähän päätin sen kaataa eikä näin pieneen hommaan mitään ammattilaisia tarvita. Ei muuta kuin Husqvarna tulille ja töihin. Ajattelin kaataa sen ½-välistä, tai vähän sen ala½:lta niin jää sopiva torso mihin voi kiinnittää tikkataulun ja talven varaksi tehdä halkopinon sen ja pihlajapuun torson väliin.
Tyylikäs tuli, kuten kuvasta näkyy. Ainut, mikä aiheutti ihmetystä oli se että vaikka minä kuinka tein tyylikkään ja oikeaoppisen kaatoloven jolla puun pitäisi kaatua oikeaan suuntaan, niin miten on mahdollista että puu kaatui juuri päinvastaiseen suuntaan? Eli lähes minun, ja mikä vielä pahempaa, kallisarvoisen kuplani päälle. Näin se Tuija minua huijasi. Onneksi onnettomuudelta vältyttiin ja tarina sai onnellisen lopun. Ohessa linkki videosta, jonka jännittynyt rouva kuvasi.
http://www.youtube.com/watch?v=CVPUj0X9gss
Satokauden kuvia. Odotukset on korkealla, ainakin korkeammalla kuin viime vuonna. Silloin oltiin suurinpiirtein samassa tilanteessa elokuussa.
