Mielenkiintoisen elämäni mielenkiintoisen teneriffanmatkan ehdottomasti mielenkiintoisin asia löytyi shortsieni taskusta. Nimittäin vanha kunnon suomen markka. Miten se on sinne päätynyt ja milloin? Housut eivät ole niin vanhat että markkoja olisi käytetty niiden elinaikana. Onpa jännää ja erityisen mielenkiintoista.
Huomasinpa tuossa että meikäläisen kameravalikoima taitaa olla jo aika vanhaa. Tuo digikamera on ostettu 10 vuotta sitten. Se oli aikanaan kova laite. Megapixeleitäkin 5. Nyt se on hidas, huono akun kesto ja muutenkin vähän kankea käyttää mutta saa sillä ihan hyviä kuvia kuitenkin. Tuon kertakäyttökameran ostin täältä ja sain tingittyä hinnastakin 1,95 euroa pois. Hyvä minä! Ostin sen lähinnä sen takia että tulee otettua huolella edes muutama kuva ja ne on pakko kehittää. Ihan niinkuin ennen vanhaan vanhoina hyvinä aikoina. Niin, ja on siinämyös oikeia salama.
Mielenkiintoinen elämäni kuljetti minut Teneriffalle. On täällä ainakin lämmin ja aurinko paistaa. Hotelli on all inclusive eli tuntuu siltä että koko ajan saa olla syömässä. Jos ja kun täällä tapahtuu jotain mielenkiintoista niin laitan sen tänne teille iltojenne iloksi. Onhan iltasadut luettu tähän asti?
Vihdoinkin sain vanhan radioni toimimaan. Ostin tämän kapistuksen huutonetistä tässä taannoin. Se ei kuitenkaan soinut ihan hyvin. Vein sen korjattavaksi suomen radiohistoriallisen seuran pajalle. He vaihtoivat siihen kaiuttimen, muutaman lampun, suoristivat koneiston yms. Pientä ja suurempaa toimenpidettä. Hintaa lystille tuli vaivaiset 45 euroa. Mun mielestä aika halpaa. Nyt soi, ja hyvin. Paremmin kuin moni uus, ja tämä on vuodelta 1957.
Kävin Mestarin herkussa ja silmiini osui kauan ja hartaasti etsitty t-luupihvi. Ei muuta kun pakettiin ja illalla weber tulille. Oli tosi isot pihvit ja todella lihaisan makuista ja hyvää. Maksoi vähän yli kympin kappale, mutta köyhällä ei oo varaa ostaa kuin kallista.
Ei kutsu mitenkään taas sillä olen täällä ensimmäistä kertaa elämässäni. Lähdimme käymään rukalla ja siellä oli kylmä ja kylmä tuuli. Siitä huolimatta tuli nälkä ja päädyimme useiden sattumien seurauksena erääseen kalaravintolaan. Söimme annokset kuusamolaisia neulamuikkuja ja perunamuusia. Muikut oli itse pyydetty, käsin perattu ja voissa paistettu. Oli muuten hyvää. Todellista lähiruokaa. En ole ennen nähnyt noin pieniä neulamuikkuja. Saatika syönyt.
Ei niin kylmää ilmaa ettei voisi grillata. Tuolla grillillä on 10 vuotta takuuta vaikka säilyttäisi sitä lumihangessa. Nyt on toinen talvi menossa ja hyvin näkyy toimivan. Tällä kertaa paistuu kalkkunan koipea.
