Näin vanhaksi piti elää että ostin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yuden auton. Päkkänän. Eihän se mikään uusi ollut koska sillä oli ajettu jo 19 km ennen luovutusta. Hauskaa sinänsä katsoa vaikka pellin alle kun kaikki on uutta ja puhdasta. Nyt kun sillä on ajettu jo yli 100 km on siinä pari hyttysen iskemää ja takalasi on pölyssä. Pannahinen. Entä miten käy kulutuksen? Jännää taas.
Mitähän sitä laittais kasvamaan ruukkuun? Miten ois yks kissa? Jos tuosta joskus vielä kasvais iso?
Mitäpä muutakaan maitomies tekisi lomalla kun bongaisi maitoautoja. Nyt kävi kuitenkin niin että emme ole lehmäalueella, joten niitä ei ole täällä. Mutta koska olemme viinialueella, niin viiniautoja kyllä löytyy. Ei paha tuokaan. Maisema on vähän erilainen kuin maitoautoja bongatessa.
Tulimme saksaan joka on mesta paikka. Koska olemme saksassa, on pakko keksiä joku hauska sutkautus. Oli ihan fifty-sixty etten ostanut three sixty-putelia. Ohessa pari maisemakuvaa myös. Elämä on ihmisen parasta aikaa.
On Smart. Pitää nauttia, vielä kun voi, mahdollisuudesta pysäköidä pieneen tilaan. Tuollaiseen rakoon mahtui puolikas auto kun vähän aikaa vekslasi. Oli hauskaa olla viereisessä ravintolassa syömässä ja katsella ohikulkijoita, jotka imehtelivät että miten auto mahtuu noin pieneen väliin.
Köyhä säästää mm. keräämällä polttopuita metsästä itse. Ilmaiseksi. Tuon verran olen hakkuutähteitä kerännyt polttopuiksi ja taistelu jatkuu. Tänään vein rouvan metsään seikkailemaan ja hakemaan lisää puuta. Tykkäsi. Ehkä
