Ihme hiihtäjä

Jotkut uskolliset lukijat, mikäli niitä on, saattavat muistaa blogitekstini varmaan vuodelta 2008 jossa heitin sukset kuuseen kun otti niin pattiin hiihtoretkellä kun mono hajosi. Tämän jälkeen en ole hiihtänyt ennen tätä pääsiäistä. Nyt tein sen taas, ja saa nähdä kuinka kauan menee ennen seuraavaa kertaa. Suksi ei pelannut kunnolla, ilma oli huono ja hengästymisen määrä oli ihan käsittämätön. Järven jäällä tapahtui tämä ihme.

Hyllyt notkuu

Tällä kertaa en käynyt koko perheen tavaratalossa vaan Puuilossa. Sieltä löytyi pakuun hyllyt. Kyllä nyt kelpaa kuskata Ruotsista ostettuja grillihiiliä.

Köyhä säästää ulkomailla

Tulimme Ruotsiin. Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa sitä kuin mennä koko perheen tavarataloon varsinkin kun on pakettiautolla liikkeellä. Päätin ostaa työkalupakin. Oikein testivoittajan. Mikä parasta, sain sen yli 4 euroa halvemmalla! Hyllyssä oli hinta joka oli 20 kruunua vähemmän kuin kassalla. Onneksi oli paikallista kieltä osaava kaveri mukana. Köyhällä kävi tuuri tällä kertaa.

Harvennusta

Siinä linkki härvelistä joka tuli meidän nurkille tekemään harvennusta metsään. Täytyy sanoa että puu kaatuu kätevämmin näin kuin Tuija mun moottorisahalla. Nyt meiltä näkyy kunnolla järvelle. Ei muuta kuin asunto myyntiin kun hinta pompsahti juuri. Ainut huolenaihe on se että minne nyt voi viedä puutarhajätteet?

Ja, tietenkin koska näin laadukkaasta blogista on kysymys niin eihän tuo linkki tietenkään toimi. Kuten ei mikään muukaan minun elämässäni. Ikinä. Mutta voit kopioida tuon osoitteen selaimeen ja sitten se näkyy. Ehkä. Ehkä ei.

https://www.youtube.com/watch?v=OD_YyOs_k_k

Ohi on

Nimittäin mersuilu. Myin Mersuni ja nyt olen palannut tavallisen rahvaan pariin ajamaan tavallisella autolla. Mitä seuraavaksi? Onko elämäni tästä eteenpäin pelkkää alamäkeä? Miksi myin sen? Hylkäsin taas hyvän kaverin. Tämän kanssa meillä oli monta yhteistä matkaa ja hetkeä. Maantietä oli mahtavaa katsella johtotähden läpi. Nyt se on enää muisto vain. Eikä koskaan jättänyt tielle. Voi minua. Jotenkin minusta tuntuu että yhtä huoletonta ajoa vanhalla autolla ei enää minun kohdalleni osu.

Kuinka kauan pitää elää?

Ostaakseen elämänsä ensimmäisen LP-levyn? Vastaus tähän kutkuttavaan kysymykseen on 36 vuotta ja rapiat päälle. Näin pääsi minulle käymään kun ostin Clas Ohlsonilta halvan levysoittimen vanhaan Saloraan. Eihän siinä auttanut muuta kun painaa kirpputorille ostamaan levyjä. Luulin että ne maksaa euron tai pari, mutta nehän onkin muuttunut arvotavaraksi. Pahimmillaan maksoi jopa 20 euroa. Kiristystä sanon minä! No, minä uhrasin kokonaisen kympin ja ostin pari levyä. Toinen maksoi 2,5€ ja toinen 7,5€. Kumpi on kumpi, koska kumpi ja kampi tappeli ja kampi voitti vai miten se oli. Onpahan tämäkin ihmeellisyys nyt tullut sitten tehtyä. Mitä vielä pitää tehdä ennen kuin poistuu näyttämöltä? Toisessa kuvassa joku ötökkä halusi välttämättä tunkea rokin kuninkaan kanssa samaan kuvaan. Kuvassa siis kaksi kuninkaallista.

Mitä minä söin?

Tuollainen ötökkä tuli syötyä. Mitä se oli? Sanotaanko näin että tässä on viime aikoina ollut vähän kylmiä ilmoja ja kädet ovat olleet jäässä. Rukkaset ovat olleet hakusessa. Nälkäkin on vaaninut nurkan takana, joten ei kai sitä muukaan auta kun laittaa pötyä päytään. Mutta mitä pöytään kun kuuluisa pee on aa. Silloin täytyy olla omavarainen ja syödä sitä mitä lähistöltä löytyy. Siispä kissi hyötykäyttöön ja uuniin. No, ei kai nyt sentään. Kyseessä on Mestarin Herkusta ostettu kani. Ihan mielenkiintoisen makuista oli. Vähän niinkuin kanaa mutta ei kuitenkaan. Outoa? Mielenkiintoista. Se oli siis riistaa, kai. Vaikkakin kissin syöminen kävi kyllä mielessä kun ihmettelin että miksi olohuoneen kotiteatterista ei kuulu inahdustakaan. Selvisi että arvon kuninkaallinen oli käynyt järsimässä johdot poikki. Tämän sankarin vuoksi, kun se oli kateissa, olen viettänyt unettomia öitä ja etsinyt sitä kissojen ja koirien kanssa sekä liimannut ilmoituksia sähkötolppiin ja jakanut niitä postilaatikkoihin sekä maksanut satoja euroja eläinlääkärimaksuja. En ymmärrä miksi. Vai ymmärränkö?