Karpolle olisi asiaa

Minua, köyhää ja kurjaa kansalaista, on sorrettu ja kohdeltu väärin! Ostin nimittäin kaikkien näiden vuosien jälkeen Fazerin Parhaita-karamellejä pussillisen. Mummolla oli tapana ostaa niitä meille aina lapsena. Kaksi ylivoimaisesti parasta karkkia näissä olivat ne pitkulainen Kis Kis-merkkiset sekä myös pitkulainen jääkarhukarkki Islanti. Ostinkin pussin ja pussin ikkunasta katsoin että tämä yksilö näyttää hyvältä kun siinä komeili muutamia jääkarhuja. Ei muuta kun pussi mukaan töihin ja täydellinen työpäivä voi alkaa. Töissä sain vielä hillomunkin alkajaisiksi. Pettymys oli kuitenkin valtaisa kun huomasin että pussissa ei ollut yhtään kissakarkkia. Miten tämä on mahdollista? Minua on petetty. Ainoa asia mikä voisi minua lohduttaa on Hannu Karpo isossa karvalakissaan tarjoamassa minulle poron paistia ja viiskymppisen.

Naapurin Hessu

Naapuri otti kissan nimeltä Hessu. Hessu on kolli, joka on jostain syystä keksinyt että meilläkin on kissa. Ja kissanruokaa. Näin ollen Hessu käy meillä lähes tulkoon päivittäin. Meideän Dunkkis-katten tykkää siitä tai sitten ei. Emme ole tästä ihan varmoja. Toisaalta ne on hyviä kavereita ja toisaalta taasen ei. Mistä sen nyt sitten tietää? Joka tapauksessa yksi "välienselvittely" löytyy youtubesta osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=DiSqLOLif60

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus

Nimittäin Käristemakkaralla. Tein tuollaisen löydön Minimanista. Tiedoksi niille, jotka eivät ole Pohjanmaalta kotoisin että ainakin ennenvanhaan paras mahdollinen "rillimakkara" oli Itikan Käriste. Kaikkien näiden vuosien jälkeen ostin tuollaisen paketin ja ajattelin maistaa että miltä se maistuu. Jossain vaiheessa elämääni olen sitä Pohjanmaalta muuton jälkeen maistanut ja silloin olin sitä mieltä että jos minulla olisi koira, en antaisi sitä sillekkään, koska se olisi eläinrääkkäystä. Nyt maistoin sitä taas ja totesin että se oli ihan ½-kohtuullista. En silti jaksa koko pakettia rillata, joten rouva saa tehdä siitä käristemakkarakeiton. Kyllä kelepaa! Pitäisikö seuraavaksi kokeilla Helapäätä?

Takka ja kissin ruokapaikka

Takka oli päässyt vähän mustumaan lähes 10 vuoden ahkeran käytön jälkeen. Eihän siinä auttanut mikään muu kuin maalata se. Tuli ihan hyvä vaikka itse sanonkin. Mitä muuta jännittävää takkahuoneessamme tapahtuu? Tämä jännitys lauennee lähiaikoina. Yrittäkää pysyä nahoissanne.

Toinen asia liittyy kissaan ja siihen että elämme taloudellista taantumaa. Mikä siis neuvoksi kun pieni kissa syö kuin hevonen? Tietenkin laitamme ulos lintulaudan, jossa kasvaa kissille ruokaa. Ei muuta kuin syömään! Ei vaan, ei se siitä kovin montaa paistia ole kyllä saanut, mutta onhan niitä kiva katella keittiön ikkunasta. Kunhan vaan tulisi lunta.

Vanhaa kaliaa ja premiumkahvia

Kävin kaupassa. Tämä on jo sinänsä todella mielenkiintoista, mutta mielenkiintoisemmaksi sen teki olutlöytö jonka tein. Kävi nimittäin niin että paikallisessa Minimanissa oli 170-vuotta vanhaa olutta. Siis sitä samaa jota löytyi Ahvenanmaan paikkeilla uponneesta laivasta tässä taannoin. Pakkohan sitä oli ostaa, koska se näytti niin erikoiselta ja oli niin kallista. Todellisuudessa kyseessä on jäljitelmä, jolla on pyritty jäljittelemään alkuperäistä makua ja reseptiä oikein tieteellisten tutkimusten pohjalta. Hyvän makuista kyllä oli, mutta en ehkä tule kovin useasti maksamaan kuutta euroa olutpullosta. Toinen kuuden euron ostos oli black-label presidentti-kahvi. Sitä en ole vielä maistanut, mutta jännitys on suuri että miltä se maistuu. "Nimikko-oluen" jätin tällä kertaa hyllyyn.

Uuno lähti Epsanjaan

Tämä Uuno lähti lomalle epsanjaan. Rouvan otin mukaan, moottorisahan jätin tällä kertaa kotiin. Olo täällä on mielenkiintoista ja jotakin nähtävääkin on. Mielenkiintoisimmat asiat tähän mennessä on Alicantessa oleva purjelaiva, sen vessassa oleva paperiteline sekä kaupassa myytävät Iberian kinkut. Safarillakin käytiin ja siellä oli mm. sarvikuonoja sekä kärmes. Kärmes-kuvassa itse kärmes on vaakatasossa, minä sen vieressä ei vaakatasossa.

Isännät asentaa ja sahaa

Sehän on jo vanhastaan tiedetty että sahuus avartaa. Sehän tuli tälläkin kertaa todettua kun kävin pohojammaalla sahaamassa appiukon orapihlaja-aitaa. Tuo olisi pitänyt kaataa jo 20 vuotta sitten, mutta edellinen omistaja ei ollut sitä tehnyt joten nythän se oli tehtävä. Ei muuta ku isännät töihin. Hyvää jälkeä tuli. Taas. Siinä oli kuitenkin oma hommansa. Etten sanoisi jopa lemmon kova homma. Mutta pääasia on että nyt on helapompi hengittää ku näköö kauas. Jotenki näin pohojalainen aattelis. Ehkä. Notta. Viimeisen kuvan opetus on se että ku isännät korjaa moottorisahaa niin kaikki osathan laitetaan oikein päin paikalleen.