Kun on ameriikassa niin tulee aina hetkittäin tunne että taskut on täynnä rahaa ja nimenomaan seteleitä. Köyhä vaan joutuu katkerasti huomaamaan että usein suurin osa niistä on yhden taalan seteleitä. Ei voi mitään mutta siitä huolimatta setelit on käteviä. Myös nuo köyhän setelit. Ei kilise taskussa ja lämmittää mukavasti povea kun ulkona on 34 astetta. Köyhä kiittää ja kumartaa.
On se vaan kekseliäs ihminen tuo ameriikkalainen. Lähiökioskistamme löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Jollakin tavalla, siis jollakin, ymärrän että jos ihmisellä on niin kiire tai hänellä ei ole pakastinta niin hän voi ostaa valmiiksi pakastettua jäätä. Mutta drinkkilasi, jossa on jään lisäksi sitruunaviipale on jo liikaa. Lisää vain perusjuoma ja nauti. Pakko oli ostaa tuollainen taalalla kun kerran halavalla sai. Mutta jos pitäisin juhlat ja haluaisin tarjota kaikille paitsi pastorille puhelun, niin viitsisin ehkä viipaloida sitruuna itse. Ameriikkalainen kanssaveljeni ilmeisesti ei viitsi. Mitähän juomaa tuonne lisäisi?
Mielenkiintoinen elämäni vei minut katsomaan UsOpenin miesten tennisfinaalia. Täytyy sanoa kyllä että oli huikea urheilukokemus. Vähän enemmän meininkiä kuin piirikunnallisessa pesäpallopelissä. Tämän lisäksi annan tunnustusta amerikkalaisialle yleisötapahtumien järjestäjille. Kaikki sujui kuin rasvattu ja jonot eteni vaikka väkeä oli kuin pipoa. Jopa vessassa oli erillinen paikannayttäjä että sinä herra siinä lorota tähän. Lopuksi uskallan väittää että teistä lukijoista ei kukaan ole katsonut livenä tennisottelua yhtä kaukaa kuin minä! Silti peli näkyi hyvin ja jännää oli.
Lähdinpä tässä ulos tarkkailemaan maailmaa, siispä omia tiluksiani. Johtopäätös asiasta oli, kun kaikki on kuultu: Ei omena kauas puusta putoa. Tämän toteamiseen ei tosin mitään ruudinkeksijää tarvita. No, oli miten oli, tällä huonolla siirtymällä pääsen toiseen omenaan nimittäin isoon omenaan. Enää muutama päivä niin sinivalkoiset siivet vievät meidät sinne. Jännitysmomenttia lisää huomattavasti se että uskollinen palvelijani VW Passat sanoi sopimuksensa irti. Sitten se perui sopimuksen purun ja taas purki kunnes perui...
.jpg)
Kameran ei tarvitse olla iso ja väriltänsä hopeinen tai musta ollakseen kamera. Pieni ja punainen käy tähän tarkoitukseen myös oikein hyvin. Ristiriidan tässä tekee se että olemme lähdössä suureen ameriikkaan jossa kaikki on suurta. Kuinka siellä pärjää pienellä kameralla? En tiedä, mutta nähtäväksi jää. Pienen koon lisäksi, tässä oli pientä myös hinta. Voiko olla niin että lopulta, kaikkien näiden vuosien jälkeen, löysin hyvän ja halvan. Uskokaa pois että kerron sen varmasti koko maailmalle jos löysin sen. On se sen verran mahdoton yhtälö ollut ainakin tähän asti. Ensimmäisen kuvan otin luonnollisesti nukkuvasta kissasta. Sitä en tähän laita, mutta kyllä siitä tunnisti päähenkilön mielipuuhassaan.
