Kuten tuossa taannoin mopoaiheisessa merkinmässä totesin, minulla on palapeli edelleen vaiheessa. Olen sitä nyt kuitenkin viimeaikoina koonnut kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Sehän saattaa jopa valmistua. Näinköhän saan jotain joskus valmiiksi. Saa nähdä. Entä miten käy mopon kanssa? Onpa jännittävää. Mutta sen sanon että palapelin kokoamisessa on oma hommansa. Mutta pala kerrallaan se valmistuu. Tämän blogin tarkoitus on osoittaa kanssaihmisille että minulla(kin) on todella mielenkiintoinen elämä, joka on täynnä suurta draamaa. Tervetuloa lukemaan elämäni suuria vaiheita!
tiistai 9. helmikuuta 2010
Palapelin väliaikatietoa
Kuten tuossa taannoin mopoaiheisessa merkinmässä totesin, minulla on palapeli edelleen vaiheessa. Olen sitä nyt kuitenkin viimeaikoina koonnut kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Sehän saattaa jopa valmistua. Näinköhän saan jotain joskus valmiiksi. Saa nähdä. Entä miten käy mopon kanssa? Onpa jännittävää. Mutta sen sanon että palapelin kokoamisessa on oma hommansa. Mutta pala kerrallaan se valmistuu. maanantai 8. helmikuuta 2010
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Puut
Hain lahjahevosellani puita. Alunperin piti ostin 3 mottia, jotka luulin saavani 2 kerralla haettua. Eihän ne sitten mahtunut ja kun niitä jäi harmittavan vähän ja hakumatkaa on 30 km niin olihan ostettava sen verran lisää että sai kolmannen kärrykuorman täyteen. Nyt olen niitä sitten urakalla sahannut perintösahalla. Liiterikin alkaa pikkuhiljaa näyttämään puuliiteriltä eikä romuvarastolta. Siitä on myös se hyvä puoli että kun se on kohtuu täynnä puita niin kaikki rojut menee paljon pienempään tilaan. Kätevää eikö totta? Mutta on siinä touhuilussa oma hommansa.
perjantai 22. tammikuuta 2010
Pappatunturi atomeina

Olen varmaan joskus maininnut pappatunturista, joka lähti kolmannella polkaisulla käyntiin ja jonka toin lahjahevosellani kotiliiteriin. Nyt vein sen verstaalle ja aloin purkamaan sitä. Tarkoitus ei ollu purkaa sitä ihan alkutekijöihin, mutta se oli yllättävän ruostunut ja huonossa kunnossa. Moottori siinä on ihan hyvässä kunnossa. Nyt vain kysymys kuuluu, että näinköhän saan sitä ikinä enää kokoon. Tavoite on kyllä hurja, mutta saa nähä miten käy ja minä vuonna se tulee valmiiksi. Huomautan tässä että palapelikin on edelleen kesken. Oli miten oli, mutta osia tuohon kyllä saa. Jopa ihan uusia mutta kustannusarvio osille noussee jopa viiteen sataan. Onko järkee vai ei?
tiistai 5. tammikuuta 2010
lauantai 26. joulukuuta 2009
Omenapuu

Meillä kasvaa etupihalla jokin omenaapuu jonka nimeä en muista. Tänä vuonna tuli todella paljon omenoita joka puuhun. Tästä kun viimeksi maistoin syyskuussa niin ne oli olovanaan kuivan makuisia. Päättelimme että se on jokin talvilaji. Unohdin koko asian ja reilu viikko sitten meillä kävi eräs vieras joka kommentoi että teillähän on omenoita puussa vielä. Mitäpä minä siihen sanomaan muuta ku että niinpäs onkin. Maistetaan miltä maistuu. Ja niin tämä 84 vuotias herrasmies sain ensimmäistä kertaa elämässään joulukuussa maistaa omenaa joka on poimittu suoraan puusta. Ne maistui paljon paremmalta kuin syyskuussa. Onko tämä nyt sitä ilmastonmuutosta...? Tokkopa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Nimittäin kauan odotettu perinteinen "lasitonhuurussamillähänautollatänäänlähtisi"-päivitys. Tarkkasilmäisimmät lukijat huomaavat ...
-
Omistin 3 Sony Ericsson puhelinta peräjälkeen. Ostin aina uuden, koska olin entiseen tyytyväinen. 2 ensimmäistä olikin hyviä, mutta kolmas e...
-
Miten tässä näin pääsi käymään että piha kuhisee autoja? No, tietenkin syynä on krooninen autokuume ja se että ihminen on heikko hyvän tavar...


