Turhapuroilua

Kävin viikonloppuna Pohojammaalla tekemässä yhden työkeikan. En laita tällä kertaa kuvaa siitä vaan yhdestä bon vojaas tunteesta ja siihen liittyvästä kuvasta. Samastuin jostain kumman syystä kyseiseen sankariin jääkaapin varjosta. Matkan aikana tuli muutama tunne joka muistuttaa minua elävästi tuosta kävelevästä kompostista tai roskaläjästä niinkuin hänen appiukkonsa häntä kutsui. Kävi nimittäin niin että menin pohjanmaalle ja ensiksi söin appiukon ruuat. Sehän on Uunolle tunnusomaista. Sitten menin töihin ja työn tilaaja sattuikin olemaan entinen ala-asteen opettajani. Näin ollen joimme kahvit ulkona entisen opettajan takapihalla. Opettajan rouva keitti kahvit ja tarjosi pullat. Yhtä hapan hän ei kyllä ollut kuin elokuvassa oleva opettajan rouva. Uuno teki näin muistaakseni elokuvassa Uuno muuttaa maalle. Kolmas seikka, joka muistutti minua tästä henkilöstä ja hänen kohtalostaan on se että appiukon perintö jäi edelleen saamatta... Verkkopaitaa minulla ei ollut. Mitä muita turhapuromaisuuksia matkallani koin? Siinäpä kysymystä.