On sähköuunissa, on mutsi duunissa, sen perää maistetaan, kyllä isi syö, isiltä loppuu vyö ja niin edelleen. Jotenkin näin menee tutun laulun sanat. Ei tosin tässä järjestyksessä ja jotain sanoja jäi välistä mutta ajatus on tämä. Ostin kinkun tarjouksesta ja ajattelimme tällä kertaa paistaa tämän tuoresuolatun herkun uudessa sähköuunissa. Uunissa on sellainen hieno ominaisuus että voi laittaa lämpötila-anturin kiinni kinkkuun ja ohjelmoida halutun sisälämpötilan. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, uuni piippaa ja imoittaa kinkun olevan valmis. Täytyy myöntää että hyvä tuli. En tiedä kyllä oliko ihan niin hyvää kuin takassa paistetuna.
Tämän blogin tarkoitus on osoittaa kanssaihmisille että minulla(kin) on todella mielenkiintoinen elämä, joka on täynnä suurta draamaa. Tervetuloa lukemaan elämäni suuria vaiheita!
perjantai 3. tammikuuta 2020
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Omistin 3 Sony Ericsson puhelinta peräjälkeen. Ostin aina uuden, koska olin entiseen tyytyväinen. 2 ensimmäistä olikin hyviä, mutta kolmas e...
-
Nimittäin Käristemakkaralla. Tein tuollaisen löydön Minimanista. Tiedoksi niille, jotka eivät ole Pohjanmaalta kotoisin että ainakin ennenva...
-
Ei niin kylmää ilmaa ettei voisi grillata. Tuolla grillillä on 10 vuotta takuuta vaikka säilyttäisi sitä lumihangessa. Nyt on toinen talvi m...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti