On aika ottaa selville kumpi on parempi, Ruåtsi vai Saksa. Vastakkain molempien maiden kaupalliset ylpeydet. Kylvin nurmikkoa ja siemeniä minulla on sekä Biltemasta että Lidlistä ostettua. Saa nähä kumpi itää paremmin. Onko veikkauksia? Itse panisin roponi...jaa enpä kerrokkaan kumman puolesta etten manipuloi mielipiteitä. Onpa jännää. Loppuun vielä kuplan kulutus. Kävin tänään tankkaamassa ja totesin että kympin se vie.
Paikassa jossa olen töissä on ilmeisesti hyvät palkat. Työkaverini kyllästyi vanhaan ruohonleikkuriinsa kun siitä katkesi leikkuutasoa säätävän kahvan mutteri. Hän marssi saman tien kauppaan ja osti uuden leikkurin. Ongelmaksi muodostui se miten pääsee vanhasta eroon. Tässä vaiheessa minä astuin kuvaan mukaan. "Suostuin" ottamaan kyseisen Jonseredin ilmatteeksi itselleni. Laitoin 3 mutteria paikalleen ja totesin että kone pelaa kuin unelma. Syy miksi tarvin uuden leikkurin on se että vanha, jonka ostin 6 vuotta sitten 25 eurolla alkaa olla läpiruosteessa. Nyt laitoin sen myyntiin 20 eurolla ja mielenkiintoinen elämäni sai taas yhden jännitysmomentin lisää siitä että meneekö se kaupaksi. Joka tapauksessa tässä on ns. Win-win situation. Onneksi meidän firmassa on niin hyvät palkat että on varaa ostella uusia leikkureita harva se päivä. Mutta ei mulla vaan oo...
Kävin kalamarkkinoilla Jyväskylän satamassa. Ostin satsin säilykkeitä. Siinä on hirveä, karhua, poroa sekä kuusenkerkkää. En kyllä muista koskaan saaneeni uistimella karhua. Toisaalta, en kyllä koskaan muutenkaan saa ikinä kalareissulta mitään joten mikä minä olen sanomaan.
Ei, vaan Huqvarnani. Kävi nimittäin niin että ajattelin sahata kaikki loput talven jäljiltä jääneet puut. Hommahan ei päässyt kuin alulle kun vähän aikaa sitten ostamani ruåtsalainen laatutuote sanoi työehtosopimuksensa irti. Uskolliset, pitkäaikaiset lukijani muistanevat kuinka vaihdoin ilmaiseksi saadun perintösahani Echon uuten Husqvarnaan. Ei muuta kuin tulppaa irti ja nykimään josko tulisi kipinää jne. Tulppa ei kastunut ollenkaan lukuisista nykimisistä huolimatta. Purin sahaa jonkin verran ja yritin hiki hatussa saada sitä käyntiin, mutta turhaan. Ei muuta kuin seuraavana päivänä viemään sitä huoltoon. Parin päivän päästä tuli tuomio: runkolaakeri rikki ja irronneet osat olivat rikkoneet myös männän. Mutta kerrankin köyhällä kävi tuuri. Takuu oli vielä voimassa ja remontti meni takuun piikkiin. Tänään sitten sahasin loput puut ja koko kone toimi paremmin kuin ikinä. Mutta silti mietin että miksi kaikki aina hajoaa? Onko aina ollut näin? Ei mielestäni. Ennen kaikki oli paremmin.
Kupla on pihassa, ja kesä voi alkaa. Se alkaa huomenna, jolloin käyn katsastamassa sen ja sikälimikäli se menee läpi ei riemulla ole rajaa. Kävin hakemassa sen tallista ja sehän lähti käyntiin kuin palmun alta. Ajoin sen pihaan, vaihdoin jarruvalopolttimon ja pesin auton. Nyt kun se hymyilee ja hehkuu kilpaa auringon kanssa niin herää kysymys että EIHÄN tuota voi myydä...?
Ei kuitenkaan enää Berliinin muuri vaan meidän ja naapurin välinen pensasaita. Kauan on jo ollut puhetta että tuo pitäisi leikata pois, jotta se voisi kasvaa tuuheampana takaisin. Nyt sitten tuli iili päälle ja eikun Husqvarna huutamaan hoosiannaa ja aita matalaksi. Tällainen siitä nyt sitten tuli. Tulipahan ainakin avarampi tunnelma. Tämän lisäksi myös toiselta puolelta naapuri tuli ulos ja yksissä tuumin kaadettiin pieni "joulukuusi" rajalta sekä pari pihlajan oksaa. Onpahan enemmän tilaa hengittää.
