Puut

Hain lahjahevosellani puita. Alunperin piti ostin 3 mottia, jotka luulin saavani 2 kerralla haettua. Eihän ne sitten mahtunut ja kun niitä jäi harmittavan vähän ja hakumatkaa on 30 km niin olihan ostettava sen verran lisää että sai kolmannen kärrykuorman täyteen. Nyt olen niitä sitten urakalla sahannut perintösahalla. Liiterikin alkaa pikkuhiljaa näyttämään puuliiteriltä eikä romuvarastolta. Siitä on myös se hyvä puoli että kun se on kohtuu täynnä puita niin kaikki rojut menee paljon pienempään tilaan. Kätevää eikö totta? Mutta on siinä touhuilussa oma hommansa.

Pappatunturi atomeina

Olen varmaan joskus maininnut pappatunturista, joka lähti kolmannella polkaisulla käyntiin ja jonka toin lahjahevosellani kotiliiteriin. Nyt vein sen verstaalle ja aloin purkamaan sitä. Tarkoitus ei ollu purkaa sitä ihan alkutekijöihin, mutta se oli yllättävän ruostunut ja huonossa kunnossa. Moottori siinä on ihan hyvässä kunnossa. Nyt vain kysymys kuuluu, että näinköhän saan sitä ikinä enää kokoon. Tavoite on kyllä hurja, mutta saa nähä miten käy ja minä vuonna se tulee valmiiksi. Huomautan tässä että palapelikin on edelleen kesken. Oli miten oli, mutta osia tuohon kyllä saa. Jopa ihan uusia mutta kustannusarvio osille noussee jopa viiteen sataan. Onko järkee vai ei?

Paluu arkeen

Näin paluu arkeen sujuu kaikista varmimmin. Kaupasta saa nykyisin vaikka minkälaisia tuotteita jossa on etuliite arki. Onko nämä tuotteet sitten jotenkin arkisempia ja halvempia vai houkutellaanko näillä vaan köyhiä ostamaan lama-aikaan tuotteita ja luulemaan että sainpa halvalla.